Rikastuminen, työ ja supranormaali vanhassa kansanomaisessa ajattelussa
Avainsanat:
agraariyhteiskunta, agraarikulttuuri, työväenperinne, työväenkulttuuri, sosialismi, kansanliikkeetAbstrakti
"Suomen työväenperinnettä ja -kulttuuria ei voi ymmärtää kovinkaan syvällisesti, ellei tunne sen emokulttuuria, suomalaista agraarikulttuuria. Urbaani tai taajamien työläiselämänmuoto oli Suomessa määrällisesti ohut viime vuosisadan vaihteessa, sosialismin leviämisvaiheessa. Vielä vuonna 1920 sai väestöstä 71 % elatuksensa maa- ja metsätaloudesta. Sidonnaisuus maalaisuuteen väheni hyvin hitaasti seuraavina vuosikymmeninä. Vasta vuonna 1966 teollisuustyöväen määrä ohitti maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavien määrän. (Talve 1990:382, 388) Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa tähän tilanteeseen oli päästy jo ensimmäisen maailmansodan alkaessa."
Lähdeviitteet
Viitteet
1. Sosiaaliluokkien väliset suhteet kalevalaisessa epiikassa ja lyriikassa: ks. Kuusi 1963:312-314, 361, 368, 401-402 sekä Alho 1979; uusimittaiset kansanlaulut: Hako 1967; sadut: Apo 1986:241-258; kaskut: Knuuttila 1992:189-260; tarinat: Suolinna & Sinikara 1986, Åström 1993:286-307;
sananparret: Kuusi 1953; herraviha: Apo 1996.
2. Kulttuurisen ajattelun mallin ekonomisen hyvän ("onnen') tiukasta rajallisuudesta on ehkä ensimmäisenä maailmassa havainnut ja määritellyt Matti Kuusi vuonna 1955. Kuusi on käyttänyt tutkimuksessaan "Pohjois-pohjalaista taikuutta kahden vuosisadan takaa" aineistonaan 1700-luvun tuomiokirjojen sisältämiä kuvauksia vanhasta taikuudesta; näitä hän on tulkinnut suomalaisen folkioren ja mytologian intertekstuaalisessa kontekstissa. Taloudellisesta ja sosiaalisesta onnesta Kuusi kirjoittaa seuraavasti: "Briitta Henrikintyttären taioista kuvastuu alkukantainen käsitys: '`onnen' yhteismäärä on vakio, joten sen joka haluaa parantaa onneaan on anastettava sitä muilta, ja toisen onnen `'pilaaminen' koituu jo sinänsä omaksi hyväksi." (Kuusi 1955:237).
Kuusen mallia hyödynsi Toivo Vuorela vuonna 1966 ilmestyneessä tutkimuksessan Paha silmä suomalaisen perinteen valossa. Antropologi-
sen keskustelun "rajallisesta onnesta" ("limited good") katsotaan alkaneen vasta 1965, George M. Fosterin julkaistua artikkelinsa "Peasant
society and the image of limited good".
3. Folkloristit ovat kiinnostuneet kollektiivisista, useiden yksilöiden jakamista ajattelun malleista. Vaikka mallit voidaan osoittaa kollektiivisiksi,
ne eivät läheskään aina läpäise tutkittavaa yhteisöä laidasta laitaan (esimerkiksi sukupuolittain) ja pohjakerroksesta huipulle (vrt. Peltonen 1992, 55-58). Myös mallien käyttöikä vaihtelee pitkäkestoisista, jopa vuosituhannelta toiselle jatkuvista hyvinkin lyhytkestoisiin muoti-ilmiöihin.
Edellisistä on esimerkkejä Anna-Leena Siikalan tutkimuksessa Suomalainen samanismi, (1992; ks. lukuja tietäjästä ja tuonelakäsityksistä); jälkimmäisiä syntyy jatkuvasti esimerkiksi vaihtoehtolääkinnän piirissä ("sinkki auttaa flunssaan"). Ks. myös Knuuttila 1992: 23-70.
4. Vanha ekonominen ajattelu tavoitettiin itse asiassa niinkin myöhään kuin 1970-luvulla eräässä Pohjois-Suomen maalaiskylässä ("Juhon-
kylässä"). Yhteisöä antropologisesti tutkineet Kirsti Suolinna ja Kaisa Sinikara kirjoittavat: "...varattoman väen kritiikki rikkaita kohtaan paljastuu mm. kummitusjutuissa. Kummitusjutut ovat suosittua paikkaperinnettä erityisesti eläke- ja keski-ikäisten kerronnassa. Merkille pantavaa on, että kummittelu paikallistuu taloon, joka vielä vuosisadan alkupuolella oli kylän suurimpia ja vauraimpia. (...) Rikkaus kytkeytyi vanhojen arvojen ja uskomusten halveksimiseen. Ongelmalliseksi on yhden talouden vaurastumisen tehnyt myös se käsitys, että onnea on rajatusti ja toisen hyvä on toiselta poissa." (Suolinna & Sinikara 1986:90)
5. "Esiteollinen kulutusmalli" oli sosiaalihistorioitsijan Lars Magnussonin mukaan näkyvissä myös Ruotsissa 1800-luvun alkukymmeninä,
Eskilstunan kisällien ja oppipoikien elämäntavassa (Magnusson 1988:334-336).
6. Samuli Paulaharju (1875-1944) keräsi 1920-30-luvulla vanhojen pohjalaisten muistitietoa ja folklorea; hän oli itse kasvanut kurikkalaisessa
torppariperheessä. Kokemuksiinsa ja haastatteluihinsa pohjaten hän on laatinut ideaalityyppisen kuvauksen härmäläisen renkimiehen taloudellisesta käyttäytymisestä 1800-luvun loppuvuosikymmeninä: "Rengit kyllä saivat paljon rahaa, senkuin piiat, mutta useilta se meni saman tien kuin oli saatukin. Kun palvelusvuosi päättyi, ei enää montakaan markkaa ollut isännän takana, jopa joltakulta loppui palkka ennenkuin vuosi. Verhoihin / vaatteisiin/ meni markkoja, ja viinaan meni vielä useampia, häissä ja hypyissä hävisi monet pennit, ja monet pennit pyörähtelivät korttipelissä toisten taskuihin. Mutta renki-Masa antoi pennien pyöriä, turahti vain ja murahti: 'Nahka se, joka narajaa, eikä trengin palkka!'" (Paulaharju 1932:92)
Kirjallisuus
Alho, 011i 1979: Orjat ja isännät. Tutkimus inkeriläisistä maaorjarunoista. Suomi 123:1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Apo, Satu 1986: Ihmesadun rakenne. Juonien tyypit, pääjaksot ja henkilöasetelmat satakuntalaisessa kansansatuaineistossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Apo, Satu 1996: Herrojen kanssa marjassa. Hiidenkivi 2/1996.
Enäjärvi-Haavio, Elsa 1953: Ritvalan helkajuhla. Werner Söderström Oy: Porvoo & Helsinki.
Foster, George M 1965: Peasant society and the image of limited good. American Anthropologist 67.
Hako, Matti 1967 (toim.): Suomalaisia kansanlauluja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Knuuttila, Seppo 1992: Kansanhuumorin mieli. Kaskut maailmankuvan aineksena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Kuusi, Matti 1953: Vanhan kansan sananlaskuviisaus. Suomalaisia elämänohjeita, kansanaforismeja, lentäviä lauseita ja kokkapuheita vuosilta
1544-1826. Werner Söderström Oy: Porvoo & Helsinki.
Kuusi, Matti 1955: Pohjoispohjalaista taikuutta kahden vuosisadan takaa. Kalevalaseuran vuosikirja 35.
Kuusi, Matti 1963: Kirjoittamaton kirjallisuus. Suomen kirjallisuus I. Otava & Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Kuusi, Matti & Branch, Michael & Bosley, Keith 1977: Finnish Folk Poetry: Epic. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Magnusson, Lars 1988: Den bråkiga kulturen. Förläggare och smideshantverkare i Eskilstuna 1800-1850. Författarförlaget: Vänersborg.
Nenonen, Marko 1992: Noituus, taikuus ja noitavainot Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620-1700. Historiallisia Tutkimuksia 165. Suomen Historiallinen Seura: Helsinki.
Paulaharju, Samuli 1932: Härmän aukeilta. Werner Söderström Oy: Porvoo & Helsinki.
Peltonen, Matti 1992: Matala katse. Kirjoituksia mentaliteettien historiasta. Hanki & Jää: Helsinki.
Sarmela, Matti 1974: Talonhaitiat sosiaalisessa kilpailussa. Kalevala-seuran vuosikirja 54.
Sarmela, Matti 1994: Suomen perinneatlas 2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Siikala, Anna-Leena 1992: Suomalainen samanismi. Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Spierenburg, Pieter 1991: The Broken Spell. A Cultural and Anthropological History of Preindustrial Europe. Macmillan: Houndmills and London.
Stark, Laura 1995: Gender, magic and social order: ideologies of pairing, household, and the female body in Finnish-Karelian folklore. Unpublished licentiate thesis. Department of Folklore, University of Helsinki.
Suolinna, Kirsti & Sinikara, Kaisa 1986: Juhonkylä. Tutkimus pohjoissuomalaisesta lestadiolaiskylästä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Suomen kansan muinaisia taikoja I-II, 1891-92: Metsästys-taikoja (I); Kalastus-taikoja (II). Toim. Matti Varonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Suomen kansan muinaisia taikoja III, 1912: Maanviljelystaikoja. Toim. A. V. Rantasalo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Suomen kansan muinaisia taikoja IV, 1933-34: Karjataikoja 1-3. Toim. A. V. Rantasalo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Talve, Ilmar 1990: Suomen kansankulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Weber, Max 1980: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. (Die protestantische Ethik und der "Geist" des Kapitalismus, 1904-1905). Suom. Timo Kyntäjä. Werner Söderström Oy: Helsinki & Porvoo.
Vuorela, Toivo 1966: Paha silmä suomalaisen perinteen valossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Åström, Anna-Maria 1993: Sockenboarne. Herrgårdskultur i Savolax 1790-1850. Folklivsstudier XIX. Svenska litteratursällskap i Finland: Helsingfors.
