Omaan kotiin?
Arkkitehdit ja työläiset tamperelaista puutarhaesikaupunki Viinikka-Nekalaa rakentamassa 1910–1939
Avainsanat:
Tampere, Viinikka-Nekala, arkkitehtuuri, omakotiliike, puutarhaesikaupunki, työläisesikaupunki, työväestöAbstrakti
"Tutkimuksen konkreettisena kohteena olevan "Viinikka-Nekalan hauskan kaksois puutarhaesikaupungin" ytimen muodostava pientaloalue rakennettiin vuosina 1914-1939. On huomattava, että tuolloin paljon käytetty sana omakoti tarkoitti omaa kotia, ei omaa taloa. Tämän vuoksi on aiheellista tähdentää, että omakotiliike pyrki asuttamaan työläiset omiin koteihin mutta ei välttämättä omakotitaloihin.
Asennoituminen Tampereella I maailmansodan aattona käynnistyneeseen "omakotiliikkeeseen" ja sen seurauksena syntyneisiin puutarhaesikaupunkeihin riippuu arvioijan suhteesta niihin. Esimerkiksi niiden rakentamista valvonut Tampereen kaupungin asunnontarkastaja näki 1920-luvulla uudet työläisesikaupungit ehdottoman negatiivisena asiana. Sen sijaan työväestön omasta rakennus-oiminnasta innostunut Tampereen kaupungin historian kirjoittaja sosiaalidemokraattinen Väinö Voionmaa piti omakotiliikkeen saavuttamia tuloksia hyvinä."
Lähdeviitteet
Viitteet
1 VOIONMAA, Väinö, Tampereen kaupungin historia, IV osa, Tampereen uusin historia, [Tampereen kaupunki], Tampere 1935, s.176-177, 179-180; Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen, Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922, Tampere 1923, s.20.
2 Tarkoitan suunnittelun ammattilaisia: rakennusmestareita ja arkkitehtejä sekä kaupungin asuntorakentamisesta vastuussa olleita/vastuun ottaneita virkamiehiä.
3 PERÄLÄ, Tauno, kaupunkien aluepolitiikka ja esikaupunkiliitokset, Suomen kaupunkilaitoksen historia 3, Itsenäisyyden aika, [Suomen kaupunkiliitto] Vantaa 1984, s.40.
4 Asuntopula ei kuitenkaan helpottanut tuolloin samassa suhteessa, sillä vuoden 1918 kansalaissodan yhteydessä tuhoutunut Tammela pahensi asuntopulaa entisestään. Vuosina 1930-1940 tapahtunut huomattava väestönkasvu selittyy osittain Pohjois-Pirkkalan kauppalaan kuuluneen Pispalan ja Ylöjärven kuntaan kuuluneen Lielahden liittämisellä Tampereeseen.
5 HAAPALA, Pertti, Tehtaan valossa, Teollistuminen ja Työväestön muodostuminen Tampereella 1820-1920, [SHS — Vastapaino] Helsinki -Tampere 1986; MARKKOLA, Pirjo, Työläiskodin synty, Tamperelaiset työläisperheet ja yhteiskunnallinen kysymys 1870-luvulta 1910-luvulle, Historiallisia tutkimuksia 187, [SHS], Helsinki 1994, s.136-140. VOIONMAA 1935, s.182-183; JUTIKKALA, Eino, Tampereen kaupungin historia III, 1905-1944, Tampere 1979, s.482-485. Työläisten ahdas ja "epäsiveellinen" asuminen alkoi kiinnostaa 1870-luvulta lähtien muitakin kuin Tampereen virkamiehiä. Esimerkiksi wrightiläinen työväenliike otti työläisperheiden kodit ohjelmaansa jo 1880-luvulla. Työväenyhdistysten edustajakokouksessa keskusteltiin asuntokysymyksestä usein. Vuonna 1893 esitettiin, että valtion ja kuntien pitäisi edistää työväenasuntojen hankkimista muun muassa rakentamista varten myönnettävien lainojen avulla. Vuoden 1896 edustajakokouksessa käytiin keskustelu siitä pitäisikö työväestön hankkia itselleen omia tupia vai ei. Asiasta alustaneen Matti Heleniuksen käsitys omasta tuvasta työväestön itsenäisyyden ja kunnollisuuden perustana sai suuremman kaunnatuksen kuin N.R. af Ursinin käsitys omasta tuvasta työväestön itsenäisyyttä rajoittavana. Asiasta keskusteltiin myös valtiopäivillä, missä laadittiin lainsäädäntöäkin työväenasunto-osakeyhtiöille suunnattavia lainoja varten. Motiiveina oli sosiaalisen liikehtimisen hillitseminen, turmelluksen leviämisen pysäyttäminen ja työväestön integroiminen yhteiskuntaan.
Asumistiheyttä pyrittiin helpottamaan nimenomaan esikaupunkien rakentamisella. Murros näyttää osuvan myös 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille, kuten Haapalakin esitti. Tosin täytyy muistaa, että vaikka asuminen näyttää olleen Tampereella Turkua ja Helsinkiä väljempää nimenomaan asuinhuonetta kohden laskettuna, niin tamperelaiset yksiöt, kaksiot ja kolmiot olivat vastaavasti kooltaan pienempiä kuin Helsingissä ja Turussa.
6 HAAPALA 1986, s.156-157.
7 Lilius, Henrik, Kaupunkirakentaminen 1856-1900, Suomen kaupunkilaitoksen historia 2, Suomen kaupunkiliitto, Vantaa 1983, s.165-167. Lilius listaa seuraavat tavat: 1) Työväestö rakentaa itse oman talonsa, 2) Teollisuuspatruuna asuttaa työväkensä, 3) Filantropian idean pohjalle syntyneet asunto-osakeyhtiöt, 4) Yrittäjien rakentamat vuokrakasarmit, 5) Liikemiesten ja kaupppiaiden omien talojen yhteyteen vuokrattavaksi rakennetut lisätilat.
8 VOIONMAA 1935, s.176-177.
9 VOIONMAA 1935, s.176-177.
10 VOIONMAA 1935, s.179-180.
11 Täytyy muistaa, että Viinikan, Nekalan ja Lapin esikaupunkien lisäksi Tampereelle rakennettiin 1920- ja 1930-luvuilla myös Härmälän ja Petsamon esikaupungit.
12 Kuusi, Eino, Valtion varoilla avustettu yleishyödyllinen rakennustoiminta vuosina 1920-1926, Sosialinen Aikakauskirja, 9/1927. (Ylipainos Sosialisesta Aikakauskirjasta, Suomen sosialiministeriön julkaisemia tiedonantoja XXIV, Helsinki 1927).
13 VOIONMAA 1935, s.172. HÄRÖ, Merja, Kasarmista omakotitaloon, Asunto-ongelmien ratkaisumalleja työväenasuntokysymyksen kaudella., Historian päivät 1982, Historiallinen arkisto 81, SIIS Helsinki 1983, s.85-87. Työväenasuntoja teollisuudelle suunnitelleet arkkitehdit, erikoisesti Hugo Lindberg ja Birger Federley esittivät jo viime vuosisadan lopulla kasarmiomakotitalo -ristiriitaan huokeampia, vain muutamia asuntoja käsittäviä ratkaisuja: paritaloja, neljän perheen taloja ja englantilaistyyppisiä rivitaloja.
14 KOIVISTO-NIEMINEN, Ilona Tampereen XXI kaupunginosan muodostuminen 1920- ja 1930-luvulla, Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto 1983, s.21; HURME, Riitta, Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen, Bidrag till kännedom av Finlands Natur och Folk, H.142 [Suomen Tiedeseura], Helsinki 1991, s.12-17. Howardin kirja ilmestyi neljä vuotta myöhemmin nimellä Garden Cities of Tomorrow.
15 HÄRÖ 1983, s.85-86.
16 MARKKOLA 1994, s.144 (kuvateksti). Ks. Rakennustaito 1914, jossa kilpailun voittajat esiteltiin ja arvosteltiin. Bertel Strömmerin ja A. Eräsen piirrustuksia pidettiin realistisimpina työläisperheiden toteutettaviksi. Muuten palkitut ehdotukset saivat murska-arvosteluja.
17 STRÖMMER, Bertel, Tampereen asemakaava, Rakennustaito 4-5/1922a, STRÖMMER, Bertel, Sodanjälkeinen asunnontuotanto Tampereella, (Bertel Strömmerin Tampereen rakennusmestarien päivillä pitämä esitelmä, Rakennustaito 13-14/1922b. "Tähän saakka on asemakaavalaajennuksia Tampereella yksi ja toinen valmistellut. Tällä vuosisadalla arkkitehti Sonck, insinööri Vaaramäki ja allekirjoittanut pääasialliseti ovat niihin sormenjälkensä jättäneet." Vaaramäki oli kaupungininsinöörin virassa vuodesta 1906 maaliskuuhun 1919. Viinikan ja Lapin esikaupunkien rakentaminen aloitettiin Arkkitehti Lambert Petterssonin (1864-1938) virassa ollessa. (vt. 1891-1900 ja 1902-1918). Toinen keskeinen Tampereen ja Viinikan rakentamiseen osallistunut arkkitehti oli 17.2.1874 syntynyt Arkkitehti Birger Federley, joka toimi Tampereen kaupungin vt. arkkitehtina vuosina 1900-1901 ja oli 1910-luvulla keskeinen vaikuttaja Tampereen kunnalliselämässä. Jo Viinikan ja Lapin työväenasunnoista käytyyn suunnittelukilpailuun vuonna 1914 osallistunut Bertel Strömmer (1890-1962) seurasi Petterssonia kaupunginarkkitehdin virassa, tämän jäätyä virasta pois jo 54 vuotiaana vuonna 1918. Strömmer oli valittu kaupungin asemakaavatoimikunnan sihteeriksi jo vuonna 1916. Karkeasti voidaan luonnehtia Petterson jugendia ihailleeksi uusrenesanssikauden arkkitehdiksi, Federleyn sydäntä lähinnä oli Jugend ja Strömmer taasen vannoi, varsinkin myöhemmin, funktionalismin nimeen. VOIONMAA 1935, liite II, luetteloita; RASILA Viljo, Tampereen historia IV, Tampere 1992, s.183; KIVINEN, Paula, Tampereen Jugend.
18 STRÖMMER 1922b.
19 STRÖMMER 1922b.
20 NIKULA, Riitta, Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930, Suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista ja päämääristä, esimerkkeinä Helsingin
Etu-Töölö ja uusi Vallila, Bidrag till kännedom av Finlands Natur och Folk, H.127, [Suomen Tiedeseura], Helsinki. 1981, s.159-161.
22 Tampereen kaupungin asemakaavatoimikunnan pöytäkirjat (ptk.), 11.7.1917; 14.7.1917; 24.9.1917, Tampereen Kaupungin arkisto (TKA);
Asemakaavatoimikunnan kirje n:o 11, 24.9.1917 (jälj.) rahatoimikamarille, Asemakaavatoimikunnan arkisto, TKA.
23 Asemakaavatoimikunnan kirje n:o 11, 24.9.1917 (jälj .) rahatoimikamarille, Asemakaavatoimikunnan arkisto, TKA.
24 Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1917, rahatoimikamari, s.9-10, Tampere 1920.
25 Tampereen asunto- ja rakennuspäivät, otteita pöytäkirjasta, (Arkkitehti Akseli Toivosen esitelmä), Rakennustaito 3-4/1920.
26 MEURMAN, Otto Iivari, Pulakauden rakennusalueiden asemakaavojen ja niihin liittyvien laitosten järjestely, (esitelmä I valtakunnallisilla
rakennuspäivillä 8 .XI.1919, Rakennustaito 23-25/1919. MAASILTA, Mari, Viinikka-Nekala, Pula-aikaa ja puutaloja, Tampereen kaupunginosat, julkaisusarja VIII, Tampere 1997, s.104-107; LAMPINEN, Armas, Pesäpuu huojuu, "pesäntekijät", romaani, Kangasala 1985. Meurman toi esiin, että pula-aikana hätäisesti kokoon kyhätyt talot jäävät yleensä pystyyn, eikä niitä väliaikaisesta luonteestaan huolimatta puretakaan. Esimerkkinä Meurman mainitsi Tukholmaan vuoden 1870 asuntopulan aikana rakennetut talot, jotka "kyhättiin" puistoksi aiemmin kaavoitetulle alueelle. Koska väliaikaisiksi alunperin suunnitelluista alueista tulee käytännössä varsin pitkäikäisiä, oli tällaisten alueiden asemakaava suunniteltava sellaiselle muusta kaupungista eroitettavalle alueelle, että sen uudelleen järjestely aikanaan ei vaikeuta kaupungin säännöllistä kehitystä. Välittömästi kansalaissodan jälkeen painotettiin, että esikaupunkien rakennusten olisi syytä olla erityisen halpoja, nopeasti purettavissa ja uudella korvattavissa. Viinikan ja Nekalan rakennusten oli määrä kestää ainakin 50 vuotta. 1970-luvulla itseasiassa suunniteltiinkin alueen saneeraamista, joten monien mielestä alue oli tuolloin täyttänyt tehtävänsä. Katuverkon rakentamisen suhteen Meurman esitteli professori Peter Bahrensin "säästöasemakaavan" ja Göteborgissa tehtyjä asemakaavallisia ratkaisuja. Meurmanin mukaan nimenomaan Ruotsissa tehdyt ratkaisut olivat sopivampia meidän oloihin.
27 STRÖMMER 1922b.
28 Ks. esim MURROS, Eetu, Pulakauden aiheuttama rakennustoiminta Tampereella, Rakennustaito 22-23/1926. Toteutumisaste ilmenee myös artikkelin valokuvasta.
29 MURROS 1926. Ks. myös. TOIVONEN, Akseli, Asunto- ja rakennustyypit, (esitelmä I valtakunnallisilla rakennuspäivillä 8.XI.1919, Rakennustaito 23-25/1919. Toivonen: "Erittäin tehoisa tapa edesauttaa käytännöllisten ja taiteellisten pienasuntorakennusten syntymistä on mallipiirustusten laatiminen ja käyttämisen velvoittaminen. Mutta tällöin on huomattava, että mallipiirustukset todella ovat hyviä ja käyttökelpoisia eikä suinkaan joitain epäkypsiä luonnoksia. Taiteellisen kontrollin tahtoi esitelmöitsijä ulottaa aitoihin ja istutuksiin".
30 Kuusi, Eino, Asuntojen tuotanto Suomen kaupungeissa vuosina 1912-1922 ja toimenpiteitä sen elvyttämiseksi, täydennettyjä ylipainoksia
Sosialisesta Aikakauskirjasta sekä liitteitä, Sosialiministeriön julkaisemia tiedonantoja XVII, Helsinki 1923, s.50-51.
31 Mukana olivat Yrjö Harvia, Akseli Toivonen, Otto-I. Meurman, Yrjö Similä ja Urho Toivola.
32 NIKULA 1981, s.89 -151.
33 NIKULA 1981, s.144.
34 Ks. esim. MURROS 1926; Kertomus Tampereen kaupungin asuntotarkastuksen toiminnasta vuonna 1928. Asunnontarkastajan virka siirtyi vuonna 1928 sosiaalilautakunnan alaisuudesta takaisin terveydenhoitolautakunnalle, jonka alaisuudessa asunnontarkastaja oli ollut vuosina
1914-1920.
35 TOIVONEN 1919. ks. erityisesti asiasta seurannut keskustelu.
36 TOIVONEN 1919. ks. myös asiasta seurannut keskustelu.
37 Kertomus Tampereen kaupungin asuntotarkastuksen toiminnasta vuonna 1927.
38 MCKENNA, Madeline, The Suburbanization of the working-class population of Liverpool between the wars, Social History, vol 16: No 2, May 1991; VON SALDERN, Adelheid, The workers' movement and cultural patterns on urban housing estates and in rural settlements in Germany and Austria during the 1920s, Social History, vol 15: No. 3, October 1990.
39 DELAND, Mats, Life Styles and Space Disciplining in the Garden Suburbs of Stockholm 1900-1930, paper in Nordic Gathering of Historians,
Tampere, Suomi-Finland 7-12.8.1997.
40 Bööx, Einar, Asuntokysymyksen alalta, Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja n:o 10, Otava, Helsinki 1911, s.82-83.
41 ERIKSSON Arnold (arkkitehti), Rakennusneuvonta ja -tarkastus kaupungeissa ja erittäinkin omakotialueilla, Suomen toinen yleinen asuntokongressi toukokuun 22. ja 23. päivinä 1925, [Asuntoreformiyhdistys] Tampere 1925, liite 1.
42 Ks. esim. Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1923, Tampere 1924. Työväen avustuskassojen myöntämistä lainoista: Ks. JAAKKOLA, Jouko, Tampellan työväen avustuskassatoiminta Tampereella 1860-1985, Tampere 1985, s.44-45, 137-138. Kaupungin myöntämät lainat olivat lähinnä kuoletuslainoja (amortalizable loan/ annuity loan) joka jaettiin maksueriin, jotka koostuvat sovitusta korosta lainapääomalle sekä lyhennyksestä. Maksuerä on aina yhtä suuri, alussa koron osuus on suurempi, lopussa taas lyhennyksen. Lapsuutensa Viinikassa viettänyt kirjailija Reino Mantere väittää oman perheensä kokemuksiin perustuen, ettei Viinikassa 1915-1918 tapahtunutta rakentamista olisi tuettu ollenkaan. Tieto on virheellinen., Ks. MANTERE, Reino, Elämää Viinikanojan kaltailla 1915-1918, Tammerkoski 1957. Rahatoimikamarin toimintakertomusten perusteella voidaan saada selville, että suurimmalle osalle, myös kirvesmies Mats Mantereelle myönnettiin kaupungin laina.
43 Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1926, Tampere 1927; Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1927, Tampere 1928.
44 Ks. esim. Kertomus Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuonna 1923, s.29-31.
45 Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1926, Tampere 1927; Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1927, Tampere 1928; Kuusi 1927.
46 Kertomus Tampereen kaupungin kaupunginhallituksen toiminnasta vuonna 1935, Tampere 1936, s.65; Kertomus Tampereen kaupunginvaltuuston toiminnasta vuonna 1936, Tampere 1937, s.124-126; Kertomus Tampereen kaupungin kaupunginhallituksen toiminnasta vuonna 1936, Tampere 1937, s.44-45.
47 Kertomus Tampereen kaupungin asunnontarkastuksen toiminnasta vuonna 1935, Terveyslautakunnan kertomuksen yhteydessä, Tampere 1936.
48 LAMPINEN 1985, s.77-78. Armas Lampisen romaanissa Pesäntekijät kuvataan pääasiassa Nekalassa sijaitsevan omakotitalon remontointia 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mutta kirjaan on sisäänrakennettu vuosina 1925-1926 tapahtunut talon rakentamisprosessi, jota kuvataan Lampisen remontoinnin yhteydessä löytämien alkuperäisen rakentajan todennäköisesti autenttisten muistivihkojen avulla. Tämän kirjoittaja ei ole muistivihkoja nähnyt, sillä Armas Lampisen lesken antaman tiedon mukaan Lampinen poltti materiaalinsa kirjansa valmistuttua. Lampisen romaanissa olevat alkuperäisen rakentajan muistivihkoista peräisin olevat jaksot vaikuttavat autenttisilta ja ovat kaupungin tontteihin liittyvien tietojen kanssa hyvin yhtäpitävät.
49 Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922 (Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen),
Tampere 1923, s.19-21.
50 Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922 (Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen),
Tampere 1923, s.19-21.
51 Kuusi 1927.
52 MANTERE 1957.
53 ERIKSSON 1925.
54 ERIKSSON 1925.
55 Kuusi 1927.
56 Kuusi 1927.
57 Kuusi 1927.
58 Kertomus Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuonna 1924, s.38.
59 Kertomus Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuonna 1924, s.39.
60 SVT, Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930, Helsinki 1932, taulu XVIII; Ks. myös KOIVISTO-NIEMINEN, 1983, s.68.
61 Laman aikana asumisväljyydessä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia ei tavoiteta, koska vuosittaista aikasarjaa asumisesta ei ole olemassa. Se olisi kyllä selvitettävissä henkikirjojen kautta.
62 Samat tontit tilastoituina sekä vuonna 1920 että 1930. Täysin vertailukelpoisia talot eivät ole, sillä vuonna 1930 talojen ullakoilla saattaa olla
enemmän huoneita kuin 1920. Asumisväljyys sataa huonetta kohti on laskettu tonteille 1-24 ja 34-47, siten että huoneiden määrä/talo on yhtä kuin Viinikan keskiarvo vuonna 1930, joka ilman vuokrataloja ja Lokomon asunto-osuuskunnan taloa oli 4,9 huonetta taloa kohden.
63 Tarkoittaa vuoden 1930 asumistiheyttä suhteessa vuoteen 1920. Jos prosentti on alle sadan, on asuminen vähentynyt, jos prosentti on yli sadan, on asuminen muuttunut aikaisempaa ahtaammaksi.
64 SVT VI, Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestölaskenta 1920, Helsinki 1921, Taulu I SVT VI, Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestölaskenta
1930, Tampere 1932, taulu I; SVT VI, Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930, Helsinki 1932 taulu I; STRÖMMER, Bertel, Tampereen kunnallinen rakennustoiminta asuntopulan lieventämiseksi, alustus Tampereen asunto- ja rakennuspäivillä 19-20.12. 1919,.Rakennustaito 3-4/1920; Petsamon osalta, Ks. KOIVISTO-NIEMINEN 1983, s.67-78.
65 KOIVISTO-NIEMINEN 1983, s.78-86.
66 Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922, (Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen),
Tampere 1923, s.19-21.
67 SVT, Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930, Helsinki 1932, taulu IX.
68 Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922, (Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen),
Tampere 1923, s.19-21; Tampereen henkikirjat (Kosken itäpuoli) 1921, Hämeenlinnan maakunta-arkisto.
69 Kertomus rahatoimikamarin toiminnasta vuodelta 1922, s.118 (Henkikirjain yhteenveto).
70 LAMPINEN 1985, s.58. Verotustietojen mukaan Kaarle Viktor Helen oli syhtynyt vuonna 1885. Hän täytti vuonna 1926 41 vuotta. Helenin vaimo oli syntynyt vuonna 1884 ja hänen nimensä oli Saara eikä Lyyti, joka saattaa tietenkin olla lempinimi. Alaikäisiä lapsia heillä oli kaksi, kuten Lampisen löytämissä muistikirjoissa. Tampereen kaupungin veronkantoluettelot 1925-1930, TKA.
71 LAMPINEN 1985, s.58-61, 75-77; Kertomukset Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuosina 1924-1926; Kertomukset Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuosina 1924-1926.
72 LAMPINEN 1985, s.58-61, 75-77; Kertomukset Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuosina 1924-1926; Kertomukset Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuosina 1924-1926.
73 LAMPINEN 1985, s.58-61; Kertomukset Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuosina 1924-1926; Kertomukset Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuosina 1924-1926.
74 LAMPINEN 1985, s.76-77.
75 LAMPINEN 1985, s.60-61.
76 Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922, (Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen),
Tampere 1923, s.18-20.
77 Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toimintakertomus vuodelta 1922, (Asuntotarkastaja, Rakennusmestari Väinö Herman Mäkinen),
Tampere 1923, s.19-21.
78 Kertomukset Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta vuosilta 1914-1928; Kertomukset Tampereen kaupunginhallituksen toiminnasta vuosilta 1929-1939.
79 Tampereen kaupungin veronkantoluettelot 1925-1926, TKA; Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1926, Tampere 1927; Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1927, Tampere 1928. Korkotasosta, ks. Rossi, Matti, Suomen Pankin korkopolitiikka vuosina 1914-1938, Suomen Pankin taloustieteellisen tutkimuslaitoksen julkaisuja, sarja B 12, Helsinki 1955, s. 202-203, liite 1. Verotuksesta, ks. HANNIKAINEN, Matti, Timpurin töissä ja varatöiden varassa — helsinkiläisten kirvesmiesten palkat, työttömyys ja vuosiansiot 1928-1936, Talous- ja sosiaalihistorian pro gradu, Helsingin yliopisto 1997 s.15-21. Tampereella oli vuosina 1922-1939 voimassa lain sallimat enimmäisvähennykset: jokaisesta alaikäisestä alle 15-vuotiaasta lapsesta sai vähentää 1200 markkaa ja alle 9 000 markan jääneistä tuloista sai vähentää ennen verotusta 4000 markkaa. tällöin verotettiin siis vain 5000 markasta. Jalkinetyöntekijä Roine oli oikeutettu lapsivähennykseen verotuksessa, minkä vuoksi hänen vuosituloihin on lisätty 1 200 markkaa.
80 Tampereen kaupungin veronkantoluettelot 1925-1939, TKA; Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1926, Tampere 1927; Kertomus Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnan toiminnasta vuonna 1927, Tampere 1928.
81 PARIKKA, Raimo, 1930-luvun pula ja työttömän selviytyminen, teoksessa Raimo Parikka (toim.), Työ ja työttömyys, Väki voimakas 7, Helsinki 1994, s. 215-217; Olen itse laskenut Viinikka-Nekalan miesten työttömyysasteeksi työttömyyskaudella 1932-33 28.7%. Kyse ei ole aivan samanlaisesta työttömyysasteesta kuin nykyisin, vaan siitä, kuinka moni oli tilastojen mukaan (virallisesti) työttömänä eli ilmoittautui työttömyyskortistoon vuoden aikana. Työttömyyskortiston tietojen perusteella lähes kolmannes Viinikka-Nekalassa asuneista työikäisistä miehistä koki työttömyyden heinäkuusta 1932 kesäkuuhun 1933 ulottuneen jakson aikana. Tampereen kaupungin työttömyyskortisto kaudelta 1932-1933, (TKA).
82 Ks. PELTOLA, Jarmo, Why did the unemployment rate vary? The Scale of Finnish unemployment in the interwar context: some explanations,
Crisis and restructuring in Small European Countries, Scripta Mercurae Verlag, St. Katherine 1998.
83 Kertomukset Tampereen kaupungin työnvälitystoimiston toiminnasta 1919-1939, Tampere. Ammatissa toimiva väestö otettu vuosien 1920,
1930 ja 1940 väestönlaskennoista. Välivuodet interpoloimalla on saatu ammatissa toimineen väestön määrää kuvaava aikasarja.
84 Kertomus Tampereen kaupungin sosialilautakunnan toiminnasta vuonna 1931.
85 Kertomus Tampereen kaupungin sosialilautakunnan toiminnasta vuonna 1933, Tampere 1934. On syytä muistaa myös, että kaupungin työttömyyskortisto ei tunne ammattinimikettä talonomistaja, joten sikäli kun talonomistajia työttömyyskortistossa on, esiintyvät he siellä
alkuperäisillä ammateillaan.
86 Kertomukset Tampereen kaupunginhallituksen toiminnasta 1930-1937. Kuviosta 1. saattoi kuitenkin päätellä, että vapaaehtoinen asuntokauppa tyrehtyi selkeästi 1930-luvun laman yhteydessä.
87 Kertomus Tampereen kaupungin asunnontarkastuksen toiminnasta vuonna 1935, Terveyslautakunnan kertomuksen yhteydessä, Tampere
1936.
88 Kertomus Tampereen kaupungin kaupunginhallituksen toiminnasta vuonna- 1935, Tampere 1936, s.65; Kertomus Tampereen kaupungin kaupunginhallituksen toiminnasta vuonna 1936, Tampere 1937, s.44-45; Kertomus Tampereen kaupunginvaltuuston toiminnasta vuonna 1936, Tampere 1937, s.124-126.
89 Kertomukset Tampereen kaupungin taksoituslautakunnan toiminnasta 1921-1939, Tampere; SVT, Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta, marraskuun 27. p. 1930, Helsinki 1932, Taulu XXI; Verovähennysoikeudesta Tampereella, ks. tämän artikkelin viite 79. Ottaen huomioon, että perheellisten naisten ansiotyö oli harvinaista, viinikkalaisen ruokakunnan keskimääräiset tulot vastaavat verraten hyvin tuloista aikaisemmin esitettyjä arvioita. Vrt. HANNIKAINEN 1997; PA1UKKA 1994, s.234-236.
90 NÄREIKKÖ, Heikki, Tampereen työväestön aineellisen elintason kehitys 1850-1914, Suomen historian lisensiaattitutkimus, Tampere 1983, s.125; PERÄLÄ 1984, s.40.
91 vrt. PERÄLÄ 1984, s. 40.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
Lähteet
Painamattomat lähteet
Tampereen kaupungin arkisto
Tampereen kaupungin asemakaavatoimikunnan arkisto.
Tampereen kaupungin veronkantoluettelot 1925-1939.
Tampereen kaupungin työttömyyskortisto kaudelta 1932-1933.
Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Tampereen henkikirjat (Kosken itäpuoli) 1921.
Painetut lähteet
Tilastot
SVT VI, Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930, Helsinki 1932.
SVT VI, Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestölaskenta 1920, Helsinki 1921,
SVT VI, Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestölaskenta 1930, Tampere 1932
Muut painetut lähteet
Kertomukset Tampereen kaupunginhallituksen toiminnasta 1930-1937, Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupungin asunnontarkastuksen toiminnasta 1919-1935, Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupungin rahatoimikamarin toiminnasta 1912-1929, Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupungin sosialilautakunnan toiminnasta vuonna 1919-1939, Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupungin taksoituslautakunnan toiminnasta 1921-1939 Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupungin terveyslautakunnan toiminnasta 1914-1939, Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupungin työnvälitystoimiston toiminnasta 1919-1939, Tampere.
Kertomukset Tampereen kaupunginvaltuuston toiminnasta vuonna 1912-1939, Tampere.
Rakennustaito 1914-1939
Kirjallisuus
Aikalaiskirjallisuus
Bööx, Einar, Asuntokysymyksen alalta, Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja n:o 10, Otava, Helsinki 1911.
ERIKSSON Arnold (arkkitehti), Rakennusneuvonta ja -tarkastus kaupungeissa ja erittäinkin omakotialueilla, Suomen toinen yleinen asuntokongressi toukokuun 22. ja 23. päivinä 1925, [Asuntoreformiyhdistys] Tampere 1925.
Kuusi, Eino, Asuntojen tuotanto Suomen kaupungeissa vuosina 1912-1922 ja toimenpiteitä sen elvyttämiseksi, täydennettyjä ylipainoksia Sosialisesta Aikakauskirjasta sekä liitteitä, Sosialiministeriön julkaisemia tiedonantoja XVII, Helsinki 1923, s.50-51.
Kuusi, Eino, Valtion varoilla avustettu yleishyödyllisen rakennustoiminta vuosina 1920-1926, ylipainos Sosialisesta Aikakauskirjasta, Suomen sosialiministeriön julkaisemia tiedonantoja XXIV, Helsinki 1927.
MEURMAN, Otto Iivari, Pulakauden rakennusalueiden asemakaavojen ja niihin liittyvien laitosten järjestely, (esitelmä I valtakunnallisillarakennuspäivillä 8.XI.1919, Rakennustaito 23-25/1919.
MURROS, Eetu, Pulakauden aiheuttama rakennustoiminta Tampereella, Rakennustaito 22-23/1926.
STRÖMMER, Bertel, Sodanjälkeinen asunnontuotanto Tampereella, (Bertel Strömmerin Tampereen rakennusmestarien päivillä pitämä esitelmä, Rakennustaito 13-14/1922b;
STRÖMMER, Bertel, Tampereen asemakaava, Rakennustaito 4-5/1922a
STRÖMMER, Bertel, Tampereen kunnallinen rakennustoiminta asuntopulan lieventämiseksi, alustus Tampereen asunto- ja rakennuspäivillä 1920.12. 1919,.Rakennustaito 3-4/1920.
Tampereen asunto- ja rakennuspäivät, otteita pöytäkirjasta, (Arkkitehti Akseli Toivosen esitelmä), Rakennustaito 3-4/1920.
TOIVONEN, Akseli, Asunto- jarakennustyypit, (esitelmäI valtakunnallisillarakennuspäivillä 8.XI.1919, Rakennustaito 23-25/1919.
Tutkimuskirjallisuus
Painamattomat
DELAND, Mats, Life Styles and Space Disciplining in the Garden Suburbs of Stockholm 1900-1930, paper in Nordic Gathering of Historians, Tampere, Suomi-Finland 7-12.8.1997.
HANNIKAINEN, Matti, Timpurin töissä ja varatöiden varassa — helsinkiläisten kirvesmiesten palkat, työttömyys ja vuosiansiot 1918-1936, Talous- ja sosiaalihistorian pro gradu, Helsingin yliopisto 1997.
KOIVISTO-NIEMINEN, Ilona Tampereen XXI kaupunginosan muodostuminen 1920- ja 1930-luvulla, Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto 1983.
NÄREIKKÖ, Heikki, Tampereen työväestön aineellisen elintason kehitys 1850-1914, Suomen historian lisensiaattitutkimus, Tampere 1983.
Painetut
HAAPALA, Pertti, Tehtaan valossa, Teollistuminen ja Työväestön muodostuminen Tampereella 1820-1920, [SHS — Vastapaino] Helsinki - Tampere 1986.
HÄRÖ, Merja, Kasarmista omakotitaloon, Asunto-ongelmien ratkaisumalleja työväenasuntokysymyksen kaudella., Historian päivät 1982, Historiallinen arkisto 81, SHS Helsinki 1983.
HURME, Riitta, Suomalainen lähiö Tapiolasta Pihlajamäkeen, Bidrag tili kännedom av Finlands Natur och Folk, H.142 [Suomen Tiedeseura], Helsinki 1991.
JAAKKOLA, Jouko, Tampellan työväen avustuskassatoiminta Tampereella 1860-1985, Tampere 1985.
JUTIKKALA, Eino, Tampereen kaupungin historia III, 1905-1944, Tampere 1979.
KIVINEN, Paula, Tampereen Jugend, Keuruu 1982.
LAMPINEN, Armas, Pesäpuu huojuu, "pesäntekijät", romaani, Kangasala 1985.
LILIUS, Henrik, Kaupunkirakentaminen 1856-1900, Suomen kaupunkilaitoksen historia 2, Suomen kaupunkiliitto, Vantaa 1983.
MAASILTA, Mari, Viinikka-Nekala, Pula-aikaa ja puutaloja, Tampereen kaupunginosat, julkaisusarja VIII, Tampere 1997.
MARKKOLA, Pirjo, Työläiskodin synty, Tamperelaiset työläisperheet ja yhteiskunnallinen kysymys 1870-luvulta 1910-luvulle, Historiallisia tutkimuksia 187, [SHS], Helsinki 1994.
MCKENNA, Madeline, The Suburbanization of the working-class population of Liverpool between the wars, Social History, vol 16: No 2, May 1991.
MANTERE, Reino, Elämää Viinikanojan kaltailla 1915-1918, Tammerkoski 1957.
NIKULA, Riitta, Yhtenäinen kaupunkikuva 1900-1930, Suomalaisen kaupunkirakentamisen ihanteista ja päämääristä, esimerkkeinä Helsigin Etu-Töölö ja uusi Vallila, Bidrag till kännedom av FinlandsNatur och Folk, H.127, [Suomen Tiedeseura], Helsinki. 1981.
PARIKKA, Raimo, 1930-luvun pula ja työttömän selviytyminen, Työ ja työttömyys, Raimo Parikka (toim.), Väki voimakas 7 Helsinki 1994.
PELTOLA, Jarmo, Why did the unemployment rate vary? The Scale of Finnish unemployment in the interwar context: some explanations, Crisis and restructuring in Small European Countries, Scripta Mercuratue Verlag, St. Katherine 1998.
PERÄLÄ, Tauno, kaupunkien aluepolitiikka ja esikaupunkiliitokset, Suomen kaupunkilaitoksen historia 3, Itsenäisyyden aika, [Suomen kaupunkiliitto] Vantaa 1984.
RASILA, Viljo, Tampereen kaupungin historia IV, vuodesta 1944 vuoteen 1990, Tampere 1992.
Rossi, Matti, Suomen Pankin korkopolitiikka vuosina 1914-1938, Suomen Pankin taloustieteellisen tutkimuslaitoksen julkaisuja, sarja B 12, Helsinki 1955.
VON SALDERN, Adelheid, The workers' movement and cultural patterns on urban housing estates and in rural settlements in Germany and Austria during the 1920s, Social History, vol 15: No. 3, October 1990.
VOIONMAA, Väinö, Tampereen kaupungin historia, IV osa, Tampereen uusin historia, Tampere 1935.
