Archives
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 25: Eurooppalainen kaupunkikohtalo – Viipuri toisessa maailmansodassa
Vol. 25 No. 25 (2023)Eurooppalainen kaupunkikohtalo – Viipuri toisessa maailmansodassa
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 24: Merikarjala. Suomenlahden rannikon kulttuurinen kohtauspaikka
Vol. 24 No. 24 (2022)Merikarjala. Suomenlahden rannikon kulttuurinen kohtauspaikka
Toim. Pekka Suutari
Merikarjala tarkoittaa Karjalankannaksen ja Kymenlaakson rannikkoalueita sekä Suomenlahden ulkosaaria. Seutu on ollut kautta aikain läpikulkumaata, jonka kautta Suomen aluetta on asutettu ja jonka kautta uusia kulttuurivaikutteita on kulkeutunut Karjalaan ja Suomeen. Sen keskus on ollut kosmopoliittinen kaupan ja kulttuurin kaupunki Viipuri.
Merikarjalan alueellista kokonaisuutta hahmottamalla avautuu uudenlaisia näkökulmia karjalaisuuteen ja Suomenlahden itäosan rannikko- ja saaristoalueen monikulttuurisuuteen, talouselämään ja historiaan. VSKS:n toimitteen 24 artikkelit luovat näkymiä seudun arkipäivän historiaan, kaupankäyntiin, merenkulkuun ja lastaustyöhön, Venäjä-yhteyksiin, naisten järjestötoimintaan ja musiikkielämään. Tekstit rakentavat kokonaiskuvaa Merikarjalan ylirajaisen kulttuurin merkityksestä osana Karjalaa, Suomea ja Itämeren aluetta.
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 23: Diasporan Viipuri – Muistojen kaupunki sotien jälkeen
Vol. 23 No. 23 (2021)Toim. Satu Grünthal ja Kristiina Korjonen-Kuusipuro
Talvi- ja jatkosodan myötä luovutetusta Karjalasta pakeni noin 407 000 evakkoa muualle Suomeen, ja Viipurin kaupungista sekä maalaiskunnasta lähteneet muodostivat tästä siirtoväestä runsaan viidesosan. Alkoi hajaannuksen eli diasporan aika, jolloin menetetyn kotiseudun perinteitä, tapoja ja historiaa sekä omaa kulttuurista identiteettiä alettiin vaalia ja toteuttaa uusissa oloissa ja ristiriitojen paineissa.
Antologia Diasporan Viipuri – Muistojen kaupunki sotien jälkeen tarkastelee, millaiseksi viipurilaisuus muodostui ja miten se on ilmennyt sotienjälkeisinä vuosikymmeninä aina 2020-luvulle saakka. Diasporan kokemukseen kuuluu eläminen yhtä aikaa menetetyssä todellisuudessa ja nykyisyydessä, ja yhteisölliset muistot ovat silta kadotetusta tähän hetkeen. Toimitteen keskeisenä teemana onkin, kuinka menneisyys ja nykyisyys yhdistyvät toisiinsa ja miten muisti peilaa ja säilyttää menetettyä. Monitieteisen kokonaisuuden lähtökohtia ovat diasporan, kulttuurisen trauman, nostalgian ja jälkimuistin käsitteet, ja mukana on myös venäläinen näkökulma.
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 22: Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856–1944
No. 22 (2020)Toim. Anna Ripatti ja Nuppu Koivisto
Viipurilla on perinteisesti ollut tarunhohtoinen maine poikkeuksellisen kosmopoliittisena kulttuurikeskuksena. Oliko Viipuri niin kansainvälinen kulttuurikaupunki kuin sen jälkimaine antaa ymmärtää?
VSKS:n Toimitteessa 22 – Monumenteista tanssiaskeliin: Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856–1944 – Viipurin kulttuurihistoriaa tarkastellaan lukuisista eri näkökulmista. Eri taiteenalojen tutkijat käsittelevät artikkeleissaan muun muassa arkkitehtuuria, musiikkia, kirjallisuutta ja tanssia. Kirjassa ylitetään sekä korkean ja matalan että eri kansallisuus- ja kieliryhmien välisiä raja-aitoja ja eläydytään Viipurin soivaan, näkyvään sekä kuviteltuun katukuvaan aina Saimaan kanavan avautumisesta jatkosotaan.
Viipurin 1800–1900-luvun historiaan kuuluivat yhteiskunnalliset murrokset sekä konfliktit. Ne värittivät myös kulttuurielämää, jossa poliittisten ja sosiaalisten ryhmittymien kanssakäyminen ei aina onnistunut saumattomasti. Kirja tarjoaa kiehtovia näkymiä Viipurin kulttuurihistoriaan aikakautena, joka päättyi kesällä 1944 Neuvostoliiton valloittaessa kaupungin.
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21: Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939
No. 21 (2019)Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio
Suomen historiaa ei voi ymmärtää tuntematta Karjalan ja sen pääkaupungin Viipurin historiaa. Tämä vanha viisaus pätee erityisesti vuosiin 1880–1939, jotka muodostavat yhden alueen historian kiehtovimmista kehitysvaiheista. Kun nationalismi ja sosialismi innostivat kansaa kaduille, syntyi kansalaistoimintaa, yhdistyksiä, järjestöjä, lehtiä ja puolueita, mutta tapahtui myös salamurhia ja valtiollisia mullistuksia. Tämä aatteiden ja tapahtumien ketju on pääosassa VSKS:n Toimitteessa 21, Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Kokoelmassa luodaan kuva Viipurin poliittiseen kulttuuriin ja sen omaleimaisiin piirteisiin. Kerta kerran perään törmätään samoihin kysymyksiin: millaisten sosiaalisten ja idänpoliittisten yhteentörmäysten tuloksena syntyivät ja kehittyivät erityispiirteet, jotka olivat leimallisia nimenomaan Viipurille ja Karjalankannakselle? Miten yleiseurooppalaiset ja kansalliset aate-, kulttuuri- ja sosiaalihistorialliset ilmiöt näkyivät paikallisella tasolla?
Keisarikunnan yhdenmukaistamispolitiikka ja siihen liittynyt oikeustaistelu koskettivat verevästi eritoten Viipuria. Niitä seurasivat ensimmäinen maailmansota, keisarikunnan rappio ja Venäjän vallankumouksellinen vuosi 1917. Keväällä 1918 Karjalan pääkaupunkia hallitsivat punaiset suomalaiset, mutta pian alkoi ”valkoisen Viipurin” aika. Sisällissodan traagisia tapahtumia ei unohdettu kaupungissa, mutta 1920- ja 30-luvulla elämä jatkui, politiikasta kiisteltiin ja vaaleja järjestettiin.
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 20: Kuvaukset, mielikuvat, identiteetit: Viipurin kulttuurihistoriaa 1710–1840
No. 20 (2018)Toim. Piia Einonen & Antti Räihä
Viipurin siirtyminen osaksi Venäjän keisarikuntaa Uudenkaupungin rauhassa 1721 on tehnyt siitä suomalaisessa historiantutkimuksessa poikkeuksellisen kiinnostavan tutkimuskohteen. Antologia Kuvaukset, mielikuvat, identiteetit koostuu artikkeleista, joissa käsitellään Viipurin kulttuurihistoriasta vuosilta 1710–1840. Teksteissä luodaan kokonaisvaltaisia tutkimusasetelmia, joissa yksilöllisiä ja kollektiivisia, eri säätyjen, ylempien ja alempien, kulttuuriin ja käytäntöihin kuuluneita ilmiöitä tarkastellaan useista näkökulmista.
Lähestymistapa kattaa sekä aineellisen että aineettoman kulttuurin ilmiöt: esimerkiksi kirjoista kirjoitetaan sekä esineinä, omistuksen ja lukuharrastuksen kohteina, että Viipurin nuorten opettajien hengentuotteina. Valikoima kattaa artikkeleita kuvataiteesta, käsityöläisyydestä, yrittäjyydestä, kieleen ja syntyperään liittyneistä ajatuksista sekä säätyläistön elämäntavasta. Venäläiset käsitykset Viipurista ja kaupungin raadin suhtautuminen Vanhan Suomen alueen vuonna 1812 tapahtuneeseen yhdistämiseen muuhun Suomeen ovat eräitä sen tuoreista tutkimusteemoista.
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 19: Arki, kirkko, artefakti. Viipurin kulttuurihistoriaa Ruotsin ajalla (n. 1300–1710)
No. 19 (2017)Toim. Petri Karonen, Pentti Paavolainen ja Sanna Supponen
Viipurin linna ja sen suojiin rakentunut kaupunki olivat sekä aikalaisille että myöhemmin suomalaisten itseymmärrykselle keskeisiä paikkoja. Antologiassa Arki, kirkko, artefakti eri tieteenalojen asiantuntijat käsittelevät monikulttuurisen ja -kielisen Viipurin historiaa niin henkisen kuin materiaalisen kulttuurin näkökulmista keskiajalta 1700-luvun alkuun. Aiheet liittyvät kirkolliseen ja sivistyselämään, hengellisiin ja maallisiin instituutioihin ja organisaatioihin sekä arjen esineelliseen maailmaan aina yksittäisiin viipurilaisiin toimijoihin asti.
Tekstejä yhdistää pyrkimys sekä ymmärtää että selittää tutkittavia ilmiöitä. Yksittäiset ja kollektiiviset toimijat liitetään laajempaan kokonaisuuteen, jonka tässä tapauksessa muodostaa yhtäältä paikallisesti Viipurin linna ja kaupunkiyhteisö ja toisaalta yhteisöjä ympäröivä ja aikakaudella Itämeren piirissä voimakkaasti vahvistunut ruotsalainen valtiovalta.
Antologian monitieteinen kirjoittajaryhmä koostuu arkeologian, historiantutkimuksen, kirkkohistorian, taidehistorian ja teatteritieteen asiantuntijoista. Antologian toimittaja Petri Karonen toimii Suomen historian professorina Jyväskylän yliopistossa.
-
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 18: Muuttuvien tulkintojen Viipuri
No. 18 (2016)Toim. Anu Koskivirta, Pentti Paavolainen ja Sanna Supponen
Viipuri oli vuosisatojen ajan yksi Suomen alueen merkittävimmistä kaupungeista. Ruotsin aikana se oli Karjalan, Suomen ja Ruotsin valtakunnan lukko, 1700-luvulla taas baltiansaksalainen provinssikeskus ja samalla 1900-luvulle saakka Venäjän keisarikunnan pääkaupungin, Pietarin portti. Viipurin ruotsinkielisille kaupunki edusti vuosisataista ruotsalaista perintöä. “Karjalaisten kaupungiksi” Viipuri nousi vasta suomalaisen kulttuurin kukoistaessa siellä autonomian ajan lopulta itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmeniin. Neuvostoliitolle luovuttamisen jälkeen uudet vallanpitäjät puolestaan loivat Viipurista mielikuvaa ”vanhana venäläisenä kaupunkina”, joka nykyisellä Venäjällä saa kuitenkin edustaa taas läntisyyttä.
Vallanpitäjien vaihtuminen tekee Viipurista kiinnostavan kohteen historiografiselle ja kulttuurihistorialliselle tarkastelulle. Muuttuvien tulkintojen Viipuri päivittää käsityksiä Viipurin monimuotoisesta kulttuurielämästä ja historiankirjoituksesta uuden ajan alusta kuluvan vuosituhannen puolelle saakka. Kokoelman kirjoittajat ovat Viipurin historian asiantuntijoita, jotka edustavat alan uusinta tutkimusta.
