Kristinuskoon kääntymisen arviointiperiaatteet Suomen maahanmuuttoviraston (Migri) linjauksissa vuosina 2015–19
-
Abstrakti
Kysymys siitä, miten tullaan kristityksi, on noussut esille ajankohtaisena yhteiskunnallisesti merkityksellisenä asiana esimerkiksi käsiteltäessä kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilannetta. Kaste ja ulkomaalaisen suojelu juridisena velvoitteena eivät lähtökohtaisesti liity yhteen, mutta koska uskonto ja kristityksi kääntyminen voivat olla peruste vainolle ja siten suojelun tarpeelle, näitä kahta on syytä käsitellä myös yhdessä. Lisäksi uskonnon perusteella myönnettävissä turvapaikkapäätöksissä on Suomessa ollut selvä alaspäin suuntautuva trendi. Tämä on aiheuttanut huolta oikeusvarmuuden toteutumisesta.
Analysoin tässä artikkelissa, mistä lähtökohdista Suomen maahanmuuttoviraston (Migri) yleisissä linjauksissa on tarkasteltu kristityksi kääntymisen arvioinnin periaatteita ja käytäntöjä etenkin vuosina 2015–2019. Koska Migri vuosina 2017 ja 2019 asiasta antamissaan julkisissa tiedotteissa vetoaa näkyvästi ja olennaisesti YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) vuonna 2004 asiasta antamaan ohjeistukseen, käytän UNHCR:n hyväksymiä suuntaviivoja apuvälineenä Migrin julki lausumien arviointiperiaatteiden tulkinnassa ja arvioinnissa. Lopuksi pohdin, mitä tästä aiheesta olisi etenkin kristillisten kirkkojen näkökulmasta ajateltava ja mihin suuntaan Migrin ja kirkkojen toimintaa olisi mahdollisesti kehitettävä tämän perusteella. Analyysissa kävi ilmi, että tulisi tarkentaa "aidon kääntymisen" arviointia yhtäältä juridisesti, toisaalta teologisesti, kasteopetuksen käytäntöjä sekä tietämystä juridisista prosesseista.
