Uhasta suojelun kohteeksi ja välineeksi

Ihmisen osallisuus rakennusperintöön rakennussuojelun säädöskielessä

Autor/innen

• Iida Kalakoski arkkitehti, yliopisto-opettaja https://orcid.org/0000-0003-4599-0960
• Riina Sirén arkkitehti

DOI: https://doi.org/10.54331/haik.126007

Abstract

Katsausartikkeli tarkastelee suomalaisten, vuosina 1964, 1985 ja 2010 voimaanastuneiden rakennussuojelulakien suhdetta ihmisen toimintaan ja toimijuuteen. Keskeinen havainto on, että rakennussuojelulakiemme säädöskieli sivuuttaa ihmistoiminnan ja mikäli ihmisen toimintaan viitataan, se nähdään, erityisesti kahdessa ensimmäisessä laissa, ennen kaikkea rakennusperinnön arvoja uhkaavana tekijänä. Kun lakitekstejä  ja niiden muutosta seuraamalla voidaan huomata, että suomalainen lainsäädäntö kehittyy tiiviissä vuorovaikutuksessa kansainvälisen rakennus- ja kulttuuriperintöä käsittelevän keskustelun kanssa.