Antiikin perintö, ihmisoikeudet ja äärinationalismi
Historiallisten juurten merkitys legitimaationa
Abstrakti
Ihmisoikeuksien kritiikki on yleistynyt poliittisessa keskustelussa viime vuosina. Tässä artikkelissa analysoidaan, miten ihmisoikeuksien kriittisen historian esiinnousu sai vastaanottavaisen yleisön äärinationalistisesta oikeistosta ja kuinka se loi puolestaan älyllisen perustan viimeaikaiselle ihmisoikeuksien vastustukselle. Samalla seurataan, kuinka ajatus ihmisoikeuksien länsimaisuudesta on otettu merkiksi siitä, että antiikista alkanut sivistyksen jatkumo muodostaa suljetun yhteisön, jonka arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin, muukalaiset eivät pysty sopeutumaan. 1990-luvulta alkaen Lynn Huntin ja Samuel Moynin teosten innoittama ihmisoikeushistoria kasvoi räjähdysmäisesti yhdessä ihmisoikeuksien yleisen merkityksen kanssa. Tämä uudenlainen historiankirjoitus halusi kritisoida niin sanottua oppikirjanarratiivia ihmisoikeuksien suoraviivaisesta historiasta. Ihmisoikeuksien syntyhistorian selvittäminen antoi kuitenkin myös aineksia ihmisoikeuksien kritiikkiin näyttämällä, miten ne olivat pohjimmiltaan länsimainen projekti. Konservatiiviset kommentaattorit tarttuivat tähän ajatukseen ihmisoikeuksien kulttuurisidonnaisuudesta ja länsimaisuudesta aina antiikista lähtien, mutta tulkiten sen päinvastaisesti, länsimaisen kulttuurin ylistyksenä. Muukalaisvihamieliset ryhmät ja poliitikot ovat etenkin vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen nähneet maahanmuuton ongelmat osoituksena siitä, että muukalaiset olivat kulttuurillisesti kykenemättömiä kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Samalla ihmisoikeuksien universaalisuuden sijasta heräteltiin fasismin aatehistoriasta löytyneitä käsitteitä työn ja työläisten kunniasta ihmisoikeuksien korvaajina ja antiikin sivistyksestä osoituksena länsimaisen kulttuurin ylivertaisuudesta. Artikkeli nostaa esiin paitsi tätä ihmisoikeushistorian poliittista käyttöä ja vaikeasti ennakoitavia käänteitä, myös siihen sisältyviä taustaoletuksia yhteisöstä ja sen arvoista sekä identiteetistä ja kuulumisesta.
Asiasanat: ihmisoikeudet, ihmisoikeushistoria, äärioikeisto, krittinen historiankirjoitus, yhteisö
