Kandidaatti kunnanlääkärinä ja epävarmuuden kokemus
Abstrakti
Tutkin artikkelissani lääketieteen opiskelijoiden eli kandidaattien kokemuksia lääketieteellisestä epävarmuudesta heidän työskennellessään kunnanlääkärien viransijaisina. Artikkelin aikarajaus ulottuu 1930-luvulta 1970-luvulle. Artikkeli pohjautuu pääosin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Svenska Litteratursällskapetin ja lääkäriseurojen vuonna 2004 toteuttaman Lääkärintyön muistot -keruun muistitietoaineistoon ja lääketieteen opiskelijoiden Medisiinari-lehden teksteihin. Lääketieteen kliinisen vaiheen opiskelijoilla oli opintojen loppuvaiheessa, suoritettuaan vaaditut opinnot klinikoilla mahdollisuus toimia kunnanlääkärien viransijaisina. Tällöin he työskentelivät ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja useimmiten yksin maaseudulla. Tilanne herätti tavallisesti epävarmuuden, jännityksen ja jopa pelon tunteita. Muistelmissaan lääkärit ovat kuvanneet potilastapauksia, jotka ovat erityisesti aiheuttaneet epävarmuutta. Lääketieteellinen epävarmuus voi liittyä tiedolliseen osaamiseen, lääketieteelliseen päätöksentekoon tai yleensä potilaaseen liittyviin tilannetekijöihin. Kunnanlääkärien viransijaisina toimineiden epävarmuus liittyi yleensä kandidaatin tiedon tai osaamisen puutteeseen, mikä johti valituksiin opetuksen liiallisesta teoreettisuudesta ja käytännön opetuksen lisäämisestä. Aineistossa tiettyjen teemojen toistuminen kertonee myös yhteisesti jaetusta ja medisiinariyhteisössä rakentuneesta kokemusmaailmasta. Lääketieteen kandidaateille vapaaehtoinen työskentely kunnanlääkärien viransijaisina oli tärkeä kokemus ja merkityksellinen vaihe tiellä itsenäisiksi lääkäreiksi.
Asiasanat: lääkärikoulutus, lääketieteellinen epävarmuus, lääketieteen opiskelijat, kunnanlääkärit
