Sosiaali- ja terveydenhuollon perusarvojen jäljillä – avuntarpeen ja riippuvuuden tunnustaminen vanhuspalveluissa
Abstract
Pääministeri Juha Sipilän hallitus sopi marraskuussa 2015 Suomessa pitkään valmistellun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen päälinjoista. Palvelujen järjestämisalueiden lukumäärän lisäksi keskeinen linjaus oli kansalaisten valinnanvapauden lisääminen. Tavoitteena on, että kansalaiset voivat tulevaisuudessa valita palveluntuottajan vapaasti julkiselta -, yksityiseltä - tai kolmannelta sektorilta rahan seuratessa potilasta. Tässä artikkelissa osoitamme, että valinnanvapauden nostaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen keskeiseksi arvoksi on monin tavoin ongelmallista. Palveluja eivät useinkaan käytä liberaalin politiikan ideaalin mukaiset vapaat ja rationaaliset toimijat, vaan haavoittuvassa asemassa olevat monin tavoin riippuvaiset ihmiset. Osoitamme vanhuspalvelujen ja -politiikan kautta, kuinka hyvinvointipalvelujen kehittämisessä yksilön valinnanvapauden korostaminen ja palvelujen piiriin tulevien ihmisten haavoittuva asema on usein kestämätön yhtälö. Artikkelin lopuksi esittelemme palvelujen järjestämiselle arvopohjan, joka ottaa lähtökohdakseen avuntarpeen tunnustamisen ja siitä vastuun ottamisen.
