Hyvinvointia niukkuudessa? Ekososiaalisen sosiaalityön mahdollisuus
Abstract
Artikkelissa kysytään, miten viimesijainen turva tukee sen varassa elävien hyvinvointia. Hyvinvointi ymmärretään relationaalisena sekä loving, having, being ja doing -ulottuvuuksista koostuvana kokonaisuutena. Aineistona on käytetty ryhmähaastatteluja, joihin osallistui pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita ja paljon sosiaalipalveluita käyttäneitä henkilöitä. Ryhmähaastattelut toteutettiin eri puolilla Suomea. Tuloksena esitetään, että viimesijaisessa turvassa ymmärrys hyvinvoinnista painottuu liiaksi materiaaliseen hyvinvointiin. Yhden ulottuvuuden voimakas painoarvo vie huomion muilta hyvinvoinnin ulottuvuuksilta ja siten se saattaa heikentää muita mahdollisia tapoja tukea hyvinvointia. Muiden ulottuvuuksien nykyistä parempi huomiointi ja relationaalinen hyvinvointikäsitys viimesijaisessa turvassa voisi osaltaan tukea muutosta kohti kestävää hyvinvointia.