Vanhustyön kehittämishankkeet vanhuspalvelujärjestelmän vastuita rakentamassa

Authors

• Päivi Ahosola Tampereen yliopisto
• Kirsi Lumme-Sandt Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30668/janus.69647

Abstract

Hankkeista ja projekteista on tullut keskeinen uudistamisen väline kuntien vanhuspalveluissa. Hankkeet kiinnittyvät usein kansallisiin sekä kuntien omiin vanhuspoliittisiin ohjelmiin ja strategioihin. Tämän artikkelin tavoitteena on tutkia mihin vanhustyön sisällöllisiin teemoihin vanhustyön kehittämishankkeita
on 2000-luvulla suunnattu, miten valintoja perustellaan ja millaisia tuloksia on saavutettu erityisesti omaisettomien hoivan tarvitsijoiden hoivan ja palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen aineistona on kehittämishankekuvauksia (n=237) ja muuta hankemateriaalia. Aineiston analyysin tueksi on laadittu hoivan yhteiskunnalliseen työnjakoon (epävirallinen, virallinen, palkallinen, palkaton) perustuva analyysikehikko. Menetelmänä on käytetty sisällön analyysiä. Tutkimuksen tuloksena on, että vanhustyön ja -palveluiden kehittämishankkeissa painottuvat omaisiin ja muuhun epäviralliseen hoivaan liittyvät hankkeet. Viralliseen hoivaan ei sen sijaan juurikaan kohdistettu kehittämishankkeita eikä omaisettomia vanhuksia mainittu. Syrjäytymistä vastustavat hankkeet puolestaan edellyttivät syrjäytyneen toimija-aseman omaksumista.