Poliisien tulkintoja suostumuksesta ja seksuaaliväkivallasta nuorten seurustelusuhteissa
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan seksuaali- ja väkivaltarikosten esitutkinnassa työskennelleiden poliisien puhetapoja suostumuksesta ja sen määrittelystä nuorten seurustelusuhteisiin liittyneissä raiskausepäilyissä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta ryhmähaastattelusta (n=21), joita on analysoitu hyödyntämällä diskurssianalyysia. Haastateltavien työkokemuksiin perustuvat näkökulmat keskittyivät nuoriin naisiin uhreina ja heidän poikaystäviinsä epäiltyinä tilanteissa, joissa ei ollut käytetty fyysistä väkivaltaa. Poliisit kuvasivat suostumuksen puuttumista uhrin suorana painostamisena tai ilman suoraa painostusta tapahtuneena yhdyntätilanteena, jonka tahdonvastaisuutta uhri ei ilmaissut tai jonka tahdonvastaisuuden hän ymmärsi jälkikäteen. Aineistosta identifioitiin kolme diskurssia, joita analysoitiin sen kannalta, miten niissä tuotettiin sukupuoleen ja nuoruuteen sekä uhrin ja epäillyn positioihin liittyviä jäsennyksiä. Nämä diskurssit nimettiin uhrisensitiiviseksi, nuoria naisia vastuuttavaksi ja nuoria miehiä puolustavaksi puhetavaksi.
Viittaaminen
Copyright (c) 2022 Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
