Muutosagentit näköalapaikalla sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa

Kirjoittajat

• Hanna-Kaisa Hoppania National University of Ireland, Galway

DOI: https://doi.org/10.30668/janus.91680

Abstrakti

Vanhuspalveluita on pitkään määrittänyt tavoite purkaa ja vähentää raskasta laitoshoitoa ja siirtää palvelujen painopiste kotihoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Tätä muutosta edisti myös Sipilän hallituksen I&O-kärkihanke (2016-2018), jossa myös pyrittiin kehittämään yhdenvertaisempia palveluita ja hillitsemään kustannusten kasvua. Taustalla oli näkemys, että palvelujärjestelmä on pirstaleinen eivätkä rakenteet olleet uudistuneet kansallisten tavoitteiden mukaisesti.  Minkälaiset tekijät sitten edistävät tai jarruttavat muutoksen tekemistä?  Artikkeli pureutuu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen ”muutosagenttien” ainutlaatuisesta näkökulmasta. Näiden viranhaltijoiden tehtävänä oli edistää ikäihmisten hoidon ja kotihoidon rakenteellista muutosta maakunnissa vuosina 2016-2018. Artikkeli kuvaa hanketta, jossa agentit työskentelivät ja analysoi tekijöitä, jotka agenttien mukaan vaikuttivat uudistuksen edistämiseen. Aineiston muodostavat 18 asiantuntijahaastattelua. Analyysissa hyödynnetään Nancy Fraserin markkinaistumisen, sosiaaliturvan ja emansipaation teoreettista kehystä. Esiin nousee vanhuspalvelujen kentän haasteita ja kunnallispolitiikan usein näkymättömäksi jääviä asioita, jotka vaikuttavat kansallisten vanhustenhoitoon liittyvien politiikkatavoitteiden saavuttamiseen. Erityisesti korostuu neljä tekijää: ICT-järjestelmien kehittäminen, kulttuurisen ja asennemuutoksen vaatima aika, valta- ja resurssikamppailut sekä kansallisen tason ohjauksen sitovuus.