Ohjausvuorovaikutuksen laatu ja esiopettajien työhyvinvointi: kontekstitekijöiden ja työstä palautumisen merkitys
Avainsanat:
ohjausvuorovaikutus, stressi, työstä palautuminen, esiopetusAbstrakti
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin ohjausvuorovaikutuksen laatu ja esiopettajien työhyvinvointi (koettu stressi ja työstä palautuminen) vaihtelevat suhteessa esiopetuksen kontekstitekijöihin eli esiopetuksen toteutuspaikkaan (päiväkoti tai koulu), ryhmäkokoon ja esiopettajan työkokemukseen. Lisäksi selvitettiin, muuntaako esiopettajien työstä palautuminen ohjausvuorovaikutuksen laadun ja koetun stressin välisiä yhteyksiä esiopetusvuoden aikana. Tutkimukseen osallistui 47 esiopettajaa esiopetusvuoden syksyllä ja keväällä. Ohjausvuorovaikutuksen laatua arvioitiin CLASS Pre-K –havainnointityökalun avulla kolmella osa-alueella: tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki. Lisäksi esiopettajat arvioivat kyselylomakkeella työhyvinvointiaan. Tulosten mukaan ohjausvuorovaikutuksen kokonaislaatu ja esiopettajien työhyvinvointi olivat riippumattomia kontekstitekijöistä, vaikkakin joitakin yksittäisiä eroja ohjausvuorovaikutuksen laadussa havaittiin. Lisäksi esiopettajien työstä palautuminen muunsi koetun stressin ja ohjausvuorovaikutuksen laadun välisiä yhteyksiä osoittaen työstä palautumisen olevan keskeistä esiopettajien työssä jaksamiselle ja ohjausvuorovaikutuksen laadulle. Tuloksia voidaan hyödyntää esiopettajien ja varhaiskasvatuksen opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa ohjausvuorovaikutuksen laadun parantamiseksi ja työhyvinvoinnin tukemiseksi.
