Opettajan ei tarvitse olla humoristi – pierusta ja sen vierestä

Kirjoittajat

• Juli-Anna Aerila University of Turku, Finland https://orcid.org/0000-0002-1109-8803
• Tuula Stenius University of Helsinki, Finland
• Timo Laes University of Turku, Finland
• Tuula Laes University of Turku, Finland

Avainsanat:

children’s humor, lasten huumori, pedagogy of humor, huumoripedagogiikka, excretion or fart humor, erite- tai pieruhuumori

Abstrakti

Kirjoitus tarkastelee varhaiskasvatusikäisten huumoria arkipäivän esimerkkien, aikaisemman tutkimuksen ja kirjoittajien omien kokemusten valossa. Lapsille huumori on toimintaa, joka auttaa heitä selviämään erilaisista tilanteista ja rakentamaan yhteyttä toisiin. Erite- tai pieruhuumori on oma huumorinlajinsa, ja aivan pienetkin lapset nauttivat pieruäänistä, pierutyynyistä ja kainalopieruista. Aikuiset nauttivat lasten huumorista eniten silloin, kun se syntyy aikuisten ehdoilla. Näin myös erite- tai pieruhuumori halutaan toisinaan kieltää, toisinaan sen käyttöön kannustetaan. Aikuisten kieltävä suhtautuminen lasten erite- tai pieruhuumoriin on yllättävää, sillä erite- tai pieruhuumori näkyy vahvasti esimerkiksi aikuisten populaarikulttuurissa ja aikuisten lapsille kirjoittamassa lastenkirjallisuudessa. Tämän kirjoituksen tavoitteena on saada huomaamaan, kuinka viatonta ja tärkeää lasten oma huumori on ja kuinka tärkeää on kannustaa lapsia huumorin käyttöön. Lasten huumori rakentaa aikuisen ja lapsen välille hyvänolon yhteyden, joka on merkityksellinen sekä lapselle että aikuiselle. Aikuisen ei tarvitse olla humoristi löytääkseen tämän yhteyden lapsen kanssa. Riittää, kun antaa lapselle tilaa eikä suhtaudu pieruiluun liian vakavasti.