Hyvekasvatus varhaiskasvatushenkilöstön kokemana
DOI:
https://doi.org/10.58955/jecer.126904Avainsanat:
hyvekasvatus, eettinen kasvatus, varhaiskasvatushenkilöstöAbstrakti
Tässä artikkelissa tarkastellaan hyvekasvatuksen ulottuvuuksia varhaiskasvatuksessa. Laadullinen tutkimusaineisto perustuu varhaiskasvatushenkilöstön tekemiin kirjauksiin ja haastatteluihin hyvekasvatuskokeilussa, joka toteutettiin Hyveet elämässä -työkalun avulla useassa eri päiväkodissa (N = 24). Tutkimuksessa selvitettiin, (1) miten varhaiskasvatuksen henkilöstö kokee hyvekasvatuksen toteuttamisen päiväkodissa sekä (2) millaisia vaikutuksia henkilöstö arvioi hyvekasvatuksella olevan lapsiin, lasten perheisiin ja varhaiskasvatuksen arkeen. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöistä sisällönanalyyttistä menetelmää käyttäen, ja sen tuloksena muodostui viisi hyvekasvatuksellista tulosluokkaa, joiden kautta henkilöstö kuvaa näkemyksiään hyvekasvatuksen merkityksestä lapsille, huoltajille ja henkilöstölle itselleen. Tuloksissa korostuu henkilöstön näkemys hyvekasvatuksen erittäin myönteisestä ja laaja-alaisesta merkityksestä. Hyvekasvatuksella nähdään olevan positiivinen merkitys lapsen kokonaisvaltaisen eettisen, sosiaalisen ja psyykkisen kehityksen tukijana ja sen katsotaan kuuluvan luontevaksi osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja suunnitelmallista pedagogiikkaa. Tutkimuksessa nousevat esiin myös koronapandemiaan ja varhaiskasvatuksen resurssien riittämättömyyteen liittyvät haasteet hyvekasvatuksen toteuttamisessa. Tutkimustulokset nostavat esiin hyvekasvatuksen merkityksen kasvatuksen päämäärän pohtimisessa ja lapsen kasvattamisessa itsenäiseksi moraalisubjektiksi.
Lähdeviitteet
Alasuutari, P. (2011) Laadullinen tutkimus 2.0. Vastapaino.
Annas, J. (2011). Intelligent virtue. Oxford University Press.
Aristoteles (2012). Nikomakhoksen etiikka (suom. S. Knuuttila). Gaudeamus. (Alkuperäinen suomennos 1989)
Arthur, J., & Carr, D. (2013) Character in learning for life: A virtue-ethical rationale for recent research on moral and values education. Journal of Beliefs & Values, 34(1), 26–35. https://doi.org/10.1080/13617672.2013.759343
Arthur, J., Harrison, T., Burn, E., & Moller, F. (2017). Schools of virtue. Character education in three Birmingham schools. Research report. The Jubilee Centre. https://www.jubileecentre.ac.uk/userfiles/jubileecentre/pdf/Research%20Reports/SchoolsOfVirtueResearchReport.pdf
Bruckner, P. (2011). Perpetual euphoria: On the duty to be happy. Princeton University Press.
Cohen, L., Manion, L., & Morrison, K. (2017). Research methods in education (8. painos). Routledge.
Elo, S., & Kyngäs, H. (2007). The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing, 62(1), 107–115. https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2007.04569.x
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2016). Määräykset ja ohjeet 2016:1. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Helliwell, J. F., Layard, R., Sachs, J. D., De Neve, J.-E., Aknin, L. B., & Wang, S. (2023). World Happiness Report 2023. https://happiness-report.s3.amazonaws.com/2023/WHR+23.pdf
Hsieh H.-F., & Shannon S. (2005). Three approaches to qualitative content analysis. Qualitative Health Research 15(9), 1277–1288. https://doi.org/10.1177/1049732305276687
Hügli, A. (2021). Ethos and moral education: Critical comments on virtue ethics and virtue education. Teoksessa F. Oser, K. Heinrichs, J. Bauer & T. Lovat (toim.) The International Handbook of Teacher Ethos (s. 93–107). Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-030-73644-6_7
Huttunen, R., & Kakkori, L. (2007). Aristoteles ja pedagoginen etiikka. Niin & Näin, 1, 87–94.
Huusko, M., & Paloniemi, S. (2006). Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasvatustieteissä. Kasvatus, 37(2), 162–173.
Kangas, J., Lastikka, A.-L., & Karlsson, L. (2021). Voimauttava varhaiskasvatus: Leikkivä, osallinen ja hyvinvoiva lapsi. Otava.
Karlsson, L. (2010). Lapsinäkökulmainen tutkimus ja aineiston tuottaminen. Teoksessa K. P. Kallio, A. Ritala-Koskinen & N. Rutanen (toim.), Missä lapsuutta tehdään? (s. 121–141). Nuorisotutkimusseura.
Kohlberg, L. (1976). Moral stages and moralization: The cognitive-developmental approach. Teoksessa T. Lickona (toim.) Moral development and behavior: Theory, research, and so-cial Issues (s. 31–53). Holt, Rinehart, and Winston.
Kristjánsson, K. (2013). Ten myths about character, virtue and virtue education – plus three well-founded misgivings. British Journal of Educational Studies, 61(3), 269–287, https://doi.org/10.1080/00071005.2013.778386
Kuutti, T., Kahila, S., & Sajaniemi, N. (2021). Pedagogiikka poikkeusaikana – päiväkotien varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksia pedagogiikan toteuttamisesta COVIC-19-pandemian aikana. Journal of Early Childhood Education Research, 10(3), 217–239.
Kylliäinen, A. (2021). Hyvän tekijät: hyveet ja arvot yksilön ja yhteisön elämässä. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helda-julkaisuarkisto. http://hdl.handle.net/10138/334880
Laine, M. (2019). Kohti kulttuurisesti kestävää kasvatusta: Kulttuurisesti kestävän kasvatuksen määrittyminen ja siihen liittyvät tulevaisuuden tarpeet. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helda-julkaisuarkisto. http://hdl.handle.net/10138/307005
Launonen, L. (2000). Eettinen kasvatusajattelu suomalaisen koulun pedagogisissa teksteissä 1860-luvulta 1990-luvulle. [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]. JYX-julkaisuarkisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/42028
Lipponen, L., & Pursi, A. (2022). Children's grief: Repertoires of practices in institutional early childhood education and care. Mind, Culture, and Activity, 29(3), 215–235. https://doi.org/10.1080/10749039.2022.2133144
MacIntyre, A. (1989). After Virtue. University of Notre Dame Press.
Manninen, J., & Nokelainen, R. (2021). Ekososiaalinen sivistys haastaa vapaan sivistystyön. Aikuiskasvatus, 41(2), 140–147. https://doi.org/10.33336/aik.109323
Marton, F., & Booth, S. (1997). Learning and awareness. Routledge.
Mortari, L., & Ubbiali, M. (2017). The “MelArete” Project: Educating children to the ethics of virtue and of care. European Journal of Educational Research, 6(3), 269–278. https://doi.org/10.12973/eu-jer.6.3.269
Niikko, A. (2003). Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 85. Joensuun yliopisto.
Nussbaum, M. (1993). Non-relative virtues. An Aristotelian Approach. Teoksessa M. Nusbaum & A. Sen (toim.), The Quality of Life (s. 242–269). Vlarendom Press.
Ojakangas, M. (1997). Lapsuus ja auktoriteetti. Pedagogisen vallan historia Snellmanista Koskenniemeen (2. painos). Tutkijaliiton julkaisu 85. Tutkijaliitto.
Opetushallitus (1970). Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö I. Opetussuunnitelman perusteet. Komiteamietintö 1970: A4. Opetushallitus.
Poulter, S. (2013). Kansalaisena maallistuneessa maailmassa: Koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnallisen tehtävän tarkastelua. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 5. [Väitöskirja, Tampereen yliopisto]. Suomen ainedidaktinen tutkimusseura.
Pulkki, J. (2017). Kilpailun kasvatuksellisista ongelmista: Hyveitä 2000-luvulle. Tampere University Press.
Puolimatka, T. (2001). Opetusta vai indoktrinaatiota? Valta ja manipulaatio opetuksessa (2. painos). Kirjayhtymä.
Sagberg, S. (2015). Holistic religious education – is it possible? The complex web of religion, spirituality and morality. Waxmann.
Salonen, A. O. (2013). Ekososiaalinen sivistys kulttuurin kulmakiveksi. Teoksessa M. Laine & P. Toivanen (toim.), Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä (s. 40–69). Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura.
Toivonen, K. (2014). Persoonan eettinen kasvu ja kasvatus jälkimodernissa ajassa suomalaisen kasvatusjärjestelmän kautta tulkittuna. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helda-julkaisuarkisto. http://hdl.handle.net/10138/45018
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Uusitalo, L., & Vuorinen, K. (2021). Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen tarinakirja. PS-kustannus.
Uusitalo-Malmivaara, L., & Vuorinen, K. (2016). Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. PS-kustannus.
Vainio, O-P. (2017). Hyveet. Johdatus hyveajatteluun. Basam Books.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022). Määräykset ja ohjeet 2022: 2a. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_1.pdf
Värri, V.-M. (1994). Menonin paradoksi ’neliulotteisessa’ kasvatustodellisuudessa. Niin & Näin, 1, 70–73.
Värri, V.-M. (2002). Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään (4. painos). Tampere University Press.
Värri, V.-M. (2011). Kasvatuksen ihanteista ja päämääristä tässä ajassa. Teoksessa T. Jantunen & E. Ojanen (toim.), Arvot kasvatuksessa (s. 42–56). Tammi.
