Valtionavustukset kulttuuripolitiikan ohjausvälineinä – huomioita opetus- ja kulttuuriministeriölle tehdystä pika-analyysistä
DOI:
https://doi.org/10.17409/kpt.v1i1.108Abstrakti
The text draws upon an assignment carried out by the Foundation for Cultural Policy Research (Cupore) for the Finnish Ministry of Education and Culture. The task was to map out the system of discretionary grants in cultural policy to point out weaknesses in strategic goal setting and attainment. The commission was motivated by the pressure to demonstrate effectiveness within the framework of the state management and steering system. The mapping was focused on grants that the Ministry allocates under the rubric ‘arts and culture’. This concerns some 50 different grant forms, amounting to EUR 55 million in 2013. The Cupore research team looked into details in the grant allocation practices, e.g., formulations of grant targets in the calls for application and wordings on the application forms. We also made an e-mail questionnaire on the presenting officers. It was concluded that discretionary grants in culture make up rather an incoherent and heterogeneous system. Some grant forms derive from the 19th century, prior to any cultural policy proper, while others are the product of recent targeted programmes. The strategy for cultural policy launched by the Ministry in 2009 was reflected only in places in the grant system. It was moreover noted that the goals of cultural policy were not entirely clear to provide basis for assessment of effectiveness. The policy sector emerged in many respects as a silo resisting alignment with renewed state management and steering methods. Several suggestions were made to the Ministry to control effectiveness, e.g., improved communication of grant policy goals, target guidance schemes with major grant recipients and co-ordination of grants as part of the cultural policy tools system.
Lähdeviitteet
Bemelmans-Videc, M.-L., Rist, L. C. & Vedung, E. (toim.) (1998). Carrots, Sticks and Sermons. New Brunswick: Transaction.
Granö, P., Korkeakoski, E. & Laukka, M. (2006). Taikalamppujen valossa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:25. Helsinki.
Heiskanen, I. (1994). Kulttuuripolitiikan pitkät linjat. Hyvinvointikatsaus, 2/94, 6–9.
Hood, C. (1986). The Tools of Government. Chatham: Chatham House.
Howlett, M. (2005). What is a Policy Instrument? Teoksessa P. Eliadis ym. (toim). Designing Government (31–50). Montreal: McGill-Queen’s University Press.
Howlett, M. (2011). Designing Public Policies. New York: Routledge.
Häyrynen, S. (2006). Suomalaisen yhteiskunnan kulttuuripolitiikka. Jyväskylä: SoPhi.
Kallio, K. (2012). Valtakunnalliset erikoismuseot. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:27. Helsinki.
Kangas, A. (1999). Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet. Teoksessa A. Kangas & J. Virkki (toim.) Kulttuuripolitiikan uudet vaatteet (156–178). SoPhi: Jyväskylä.
Karttunen, S. (2012). Cultural policy indicators. Cultural Trends, 2012 (1), 1–15.
Karttunen, S., Kontkanen, R. & Saukkonen, P. (2014). Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät valtionavustukset. Opetus- ja kulttuuriministeriölle 13.11.2014 luovutettu raportti (julkaisematon). Helsinki: Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö.
Kontkanen, R., Saukkonen, P. & Mitchell, R. (2012). Vientiä, vaihtoa, vaikuttavuutta. Cuporen verkkojulkaisuja 12. Helsinki.
Korkeakoski, E. & Pääjoki, T. (2009). Taikalamppujen loisteessa. Opetusministeriön julkaisuja 2009:24. Helsinki.
Leeuw, F. L. (1998). The Carrot: Subsidies as a Tool of Government. Teoksessa M.-L. Bemelmans-Videc ym. (toim.). Carrots, Sticks and Sermons (77–102). New Brunswick: Transaction.
OECD (2010). OECD Public Governance Reviews: Finland. OECDpublishing.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät avustukset (s. d.). Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivusto. http://www.minedu.fi/OPM/Avustukset/Kulttuuri?lang=fi (haettu 2.12.2013)
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2011a). Kulttuuritapahtumien avustusjärjestelmän uudistaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:24. Helsinki.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2011b). Kulttuurivienti näkyy, uudistaa ja vaikuttaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:20. Helsinki.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2011c). Yhdessä enemmän – selvitys opetus- ja kulttuuriministeriön konserniohjauksesta ja -rakenteesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:6. Helsinki.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2014). Valtionavustusten käytäntöjen ja vaikuttavuuden kehittäminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:24. Helsinki.
Opetusministeriö (2005). Strategiset linjaukset kulttuuri- ja tiedeinstituuttien tukemiselle. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:26. Helsinki.
Opetusministeriö (2007). Onko kulttuurilla vientiä? Opetusministeriön julkaisuja 2007:9. Helsinki.
Opetusministeriö (2009a). Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Helsinki.
Opetusministeriö (2009). Vaikuttavuusindikaattorit kulttuuripolitiikan tietopohjan vahvistajina. Opetusministeriön julkaisuja 2009:57. Helsinki.
Oulasvirta, L., Ohtonen, J. & Stenvall, J. (2002). Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002: 19. Helsinki.
Rajahonka, M. (2013). Vuorovaikutuksessa vaikuttamiseen. Helsinki: Aalto-yliopisto.
Rautiainen, P. (2010). Valtion tuki kulttuuritapahtumille 2000–2008. Työpapereita 48. Helsinki: Taiteen keskustoimikunta.
Salamon, L. M. (toim.) (2002). The Tools of Government. New York: Oxford University Press.
Sokka, S. & Kangas, A. (2007). At the Roots of Finnish Cultural Policy. International Journal of Cultural Policy, 13 (2), 185–202.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (2004). Valtionavustuslain ohjausvaikutus. Tarkastuskertomus 88/2004. Helsinki.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (2012). Avustukset veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen ja nuorisotyön edistämiseen. Valtiotalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 14/2012. Helsinki.
Valtiovarainministeriö (2003). Parempaan tilivelvollisuuteen. Työryhmämuistioita 2/2003. Helsinki.
Valtiovarainministeriö (2006). Ministeriöiden kustannuslaskennan kehittäminen. Ohjaus ja tilivelvollisuus 1/2006. Helsinki.
Valtiovarainministeriö (2012). Kohti strategisempaa, kevyempää, poikkihallinnollisempaa ja yhtenäisempää tulosohjausta. Valtiovarainministeriön julkaisuja 21/2012. Helsinki.
Vedung, E. (1997). Policy Instruments. Teoksessa M.-L. Bemelmans-Videc ym. (toim.). Carrots, Sticks and Sermons (21–58). New Brunswick: Transaction.
