"Russkij mir" lähetystyönä: Kaliningrad "alttarin" ja "valtaistuimen" välissä vuosina 2009–2015
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan Venäjän ortodoksisen kirkon (VOK) roolia Kaliningradissa ja kuinka se sieltä käsin osallistuu venäläiseen lännen vastaiseen ideologiseen pyrkimykseen.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen Venäjän ja lännen suhteitten huonontuminen johtuu poliittisten tekijöitten lisäksi toisiinsa kietoutuvista kulttuurisista, historiallisista ja uskonnollisista syistä. Poliittinen kriisi on nostanut uudelleen keskusteluun Kaliningradin alueen merkityksen idän ja lännen välissä. Kaliningradin alueella uskonto on yllättäen saanut näkyvän roolin ideologisissa pyrkimyksissä. Neuvostoaikana paikalliset viranomaiset ylpeilivät sillä, että Kaliningrad oli ateistisin kaupunki koko Neuvostoliitossa. Ortodoksinen kirkko rekisteröitiin alueella virallisesti vasta vuonna 1985.
Kommunismin romahtamisen jälkeen ortodoksisen kirkon johto ei alkuun osoittanut suurtakaan kiinnostunut Kaliningradin aluetta kohtaan. Ensimmäisten Neuvostoliiton jälkeisten kuvernöörien myötämielisyys mahdollisti monien perinteisten ja uudempien uskonnollisten ryhmien järjestäytymisen Kaliningradissa. Luterilaiset ja katolilaiset ovat alueella perinteisesti enemmistönä. Alkuun Kaliningrad näyttäytyi Eurooppaa ja Venäjää yhdistävänä alueena, jossa Brysselin ja Moskovan yhteistyön toimivuutta olisi mahdollista testata. Irakin miehitys (2003), Ukrainan oranssi vallankumous (2004–2005), Georgian vallankumous (2003) ja myöhemmät sotatoimet Georgiassa (2008) kuitenkin kiihdyttivät Venäjän ja lännen eroa.
2000-luvulla uskonnon ja VOK:n merkitys valtiollisen ideologian yhteydessä vahvistui. Uuden aikakauden alkamista symbolisoi patriarkka Alexein ja Vladimir Putinin yhteinen vierailu Kaliningradiin syyskuussa 2006. Keskeiseksi henkilöksi Kaliningradin alueen ja etenkin sen kirkollisten suhteitten kehittämisessä nousi Smolenskin ja Kaliningradin metropolitta Kirill, joka valittiin Moskovan patriarkaksi vuonna 2009. Kirill tuki vuonna 2007 aloitettua “Russkij mir” (Venäläinen maailma) -projektia, jonka tavoitteena on tukea venäläisen identiteetin säilymistä Venäjän alueen ulkopuolella asuvien venäläisten keskuudessa – ja samalla edistää Venäjän poliittista vaikutusvaltaa maailmassa. “Russkij mir” -projekti heijastelee venäläistä imperialistista ajattelua. Venäläisellä kulttuurilla, historialla ja ortodoksisella uskolla on projektissa keskeinen merkitys.
Vuonna 2009 patriarkka Kirill hyväksyi Kaliningradin hiippakunnan vaatimuksen siirtää joukko saksalaisomisteisia rakennuksia kirkon haltuun. Vaatimukset herättivät hämmennystä ja vastarintaa, sillä VOK:n omaisuus Kaliningradissa rajoittui ennen vuotta 1917 vain yhteen kirkkorakennukseen. Marraskuussa 2010 presidentti Medvedev allekirjoitti lain, jonka nojalla vaatimukset omaisuuden siirtämisestä voitiin toteuttaa. Enemmistö Kaliningradin väestöstä vastusti luovutuksia ja katolinen kirkko toi näkyvästi esille huolensa kirkkojenvälisten suhteitten huonontumisesta. VOK:n vastauksessa todettiin, että VOK toimii reaalitilanteen ehdoilla: enemmistö Kaliningradin alueen tukee ortodoksista kirkkoa ja omaisuuden siirtäminen takaa sille riittävät tilat. Lausunto osoittaa, että VOK identifioi Venäjän ja ortodoksisuuden toisiinsa, ja pyrkii toimillaan suojelemaan ortodoksisen kirkon asemaa muita kirkkoja ja uskontoja vastaan.
Kiovan kansannousu vuonna 2013 tiukensi Kremlin otetta Kaliningradin alueesta. Samalla kirkon piirissä alettiin voimakkaammin korostaa Kaliningradin merkitystä. Puheessaan Venäjän duumassa vuonna 2014 patriarkka Kirill loi kuvan Venäjän yhtenäisestä poliittisesta historiasta, joka alkoi ”Pyhästä Venäjästä” ja on johtanut nyky-Venäjään. Keskeisenä aikakaudet yhdistävänä pyrkimyksenä on ollut turvata Venäjän kansaa ulkopuoliselta uhalta. Vuonna 2015 Kaliningradissa pitämässään puheessa patriarkka painotti ortodoksisuuden keskeisyyttä Venäjän historiassa ja Kaliningradin tärkeyttä Venäjälle sekä alueen nykyistä asemaa venäläisyyden etuvartiona ja kristillisyyden turvasatamana Euroopassa. Vastaavia näkökulmia on nostettu esille valtion- ja paikallishallinnon edustajien puheenvuoroissa.
Vuosien 2009–2015 aikana VOK on noussut voimakkaaksi yhteiskunnalliseksi, poliittiseksi ja ideologiseksi toimijaksi Kaliningradissa. Samalla Kaliningradista on tullut sotilaallinen linnake, joka sillanrakentamisen sijaan herättää uudenlaista levottomuutta Euroopassa.
