Käsikirjoitukset

Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy lähettääksesi käsikirjoituksen.

Käsikirjoituksen lähettämisen tarkistuslista

Kirjoittajien tulee varmistaa, että heidän käsikirjoituksensa noudattaa kaikkia seuraavia kohtia. Jos näitä ohjeita ei noudateta, käsikirjoitus palautetaan kirjoittajalle.

Tätä käsikirjoitusta ei ole aiemmin julkaistu, eikä sitä ole lähetetty toiseen julkaisuun.
Käsikirjoitustiedosto on OpenOffice-, Microsoft Word- tai RTF-asiakirjan tiedostomuodossa.
Teksti noudattaa kirjoittajan ohjeissa määriteltyjä tyylillisiä ja bibliografisia vaatimuksia.
Kirjallisuuden URL-osoitteet on annettu, mikäli ne ovat saatavilla. DOI-tunnukset on lisätty muodossa https://doi.org/xxxxxxxxx (ei DOI: xxxxx).
Käsikirjoitus ei ylitä määriteltyä enimmäislaajuutta (vertaisarvioitu artikkeli 60 000 merkkiä, puheenvuoro, katsaus ja tutkimusesittely 30 000 merkkiä, kirja-arvostelu ja muistokirjoitus 4000 merkkiä).

Kirjoittajan ohjeet

Kirjoittajaohjeet perustuvat Itä-Suomen yliopiston teologian osaston teknisiin ohjeisiin (Sini Mikkola, Teuvo Laitila, Suvi-Maria Saarelainen, 2021).

KURSIIVI JA TRANSLITTEROINTI

Kursivoi kirjojen ja lehtien nimet sekä vierasperäiset sanat (esimerkiksi: samsara), kun mainitset ne ensi kerran. Sitä vastoin älä kursivoi artikkelien otsikoita leipätekstissä, vaan merkitse ne kaksinkertaisiin lainausmerkkeihin. Älä käytä kursivointia asian korostamiseen leipätekstissä. Vieraskieliset henkilö- ja paikannimet samoin kuin käsitteet kirjoitetaan vakiintuneiden suomalaisten käytäntöjen mukaan, mikäli sellainen on olemassa (esimerkiksi: Pietari Suuri, ei Pjotr Veliki, umma, ei ’ummah); diakriittisiä ja vastaavia merkkejä kuten pisteitä tai pidennysmerkkejä kirjainten ylä- tai alapuolella ei merkitä, ellei kyse ole kielitieteellisestä analyysistä. Epäselvissä tapauksissa tarkista, mitä kirjoitusasua Kielitoimisto suosittelee (www.kotus.fi).

LAINAUKSET JA LAINAUSMERKIT

Mikäli lainaat leipätekstissä vieraskielistä lähdettä sinun tulee suomentaa teksti, ellei toimittajan kanssa sovita toisin. Sijoita enintään kolmen rivin mittaiset lainaukset varsinaiseen tekstiin; sisennä pidemmät lainaukset sarkainta käyttäen omaksi kappaleekseen ja kirjoita ne 10 pisteen fontilla. Älä käytä lainausmerkkejä. Laita tekstin sisään sijoitetut, alle kolmen rivin mittaiset lainaukset lainausmerkkeihin. Yksinkertaisia lainausmerkkejä käytetään vain lainauksen sisällä (”tekstissä voi siis ’lainata’ tekstin sisällä”) sekä viitattaessa käsitteisiin (termi ’sekularisaatio’ tarkoittaa maallistumista).

VIITTEET

Tässä ohjeessa opastetaan lähteiden ja kirjallisuuden merkitsemiseen alaviittein eli nootittamalla. Alaviite merkitään yleensä virkkeen loppuun, pisteen jälkeen, tai useamman virkkeen sisältämän ajatuskokonaisuuden loppuun. Joskus alaviite voi olla yksittäisen sanan perässä. Tällöin se viittaa nimenomaan kyseiseen sanaan, jota esimerkiksi selitetään alaviitteessä. Virkkeen tai ajatuskokonaisuuden lopussa, pisteen jälkeen, nootti kattaa koko tämän kokonaisuuden.

INTERNETISTÄ LÖYTYVÄT AINEISTOT JA TUTKIMUKSET

Tässä ohjeessa netistä löytyvät lähteet on merkitty oman otsikkonsa alle. Koska yhä suurempi osa artikkeleista julkaistaan kuitenkin avoimissa julkaisukanavissa internetissä (open access) ja tutkimuskirjallisuutta löytyy yhä enemmän sähköisessä muodossa, netistä löytyviä tutkimuksia käsitellään kirjallisuusosiossa muun kirjallisuuden joukossa, ilman omaa otsikkoa.

LÄHTEET

Lähde on tutkimuksen kohteena oleva aineisto eli se analysoitava aineisto, josta etsit vastausta tutkimuskysymykseesi. Lähteitä ovat tekstilähteet (painamattomat kuten kirjeet tai käsikirjoitukset sekä painetut kuten lehdet, muistelmat, lait, asiakirjat, puheet ja pöytäkirjat; vanhojen tekstien kuten Raamatun tai antiikin kirjallisuuden tutkimuksessa tekstieditiot kuten Novum Testamentun Graece), muut materiaaliset lähteet (esimerkiksi kuvataide, arkeologiset löydöt), haastattelut tai muu itse kerätty aineisto. Samaa aineistoa voi yhdessä tutkimuksessa käyttää lähteenä ja toisessa kirjallisuutena.

Laajemmissa tutkielmissa lähteet ja kirjallisuus usein erotetaan toisistaan omiksi luetteloikseen. Tästä poikkeuksena on eksegetiikka, jossa on tapana tehdä vain yksi luettelo. Lyhyissä esseissä kahden luettelon tekeminen ei ole myöskään tarpeen. Eksegeettisissä töissä ja lyhyissä esseissä kaikki viitatut julkaisut sijoitetaan kirjoittajan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä otsikon ”Lähdeluettelo” alle.

Lähteet merkitään alaviitteisiin kahta poikkeustapausta lukuun ottamatta:
1. Raamatun tai Koraanin jakeisiin viitattaessa käytetään tekstinsisäisiä viitteitä.
2. Kun kyselytutkimukseen vastanneisiin viitataan pseudonyymilla tai koodilla, käytetään myös tekstinsisäisiä viitteitä.

Lähteet mainitaan lähdeluettelossa seuraavassa järjestyksessä, kategorisoimalla ne seuraavien otsikoiden alle: painamattomat lähteet, painetut lähteet, sanoma- ja aikakauslehdet, haastattelut.

PAINAMATTOMAT LÄHTEET

Painamattomiin lähteisiin kuuluvat dokumentit, jotka ovat yksittäisiä alkuperäiskappaleita (esimerkiksi pöytäkirjat ja kirjeet), ja siten aina uniikkeja. Painamattomat lähteet merkitään lähdeluetteloon arkistosijainnin mukaan, aina nimikkeen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Julkiset arkistot merkitään lähdeluetteloon seuraavasti:

Arkisto, paikkakunta Lyhenne

Kokoelma tai arkisto Lyhenne

Asiakirjasarja vuodet Lyhenne

Paikkakuntaa ei merkitä, jos se selviää arkiston nimestä, kuten esimerkiksi tapauksessa Joensuun kaupungin keskusarkisto.

Esimerkki 1. Lähdeluettelossa:

Ikaalisten kirkkoherranvirasto, Ikaalinen IKV

Ikaalisten kirkonarkisto IKA

Kirkonkokousten ja kirkkoneuvoston pöytäkirjat 1865–1911 II Ca

Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1893–1909 ja 1909–1920 I C 3–4

Alaviitteessä:

IKV IKA, II Ca; IKV IKA, I C 3–4.

Jos alaviitteessä viitataan useampaan aineistoon – tai sekä aineistoon että kirjallisuuteen –, ne erotetaan toisistaan puolipisteellä, kuten yllä.

Esimerkki 2. Lähdeluettelossa:

Kansallisarkisto, Helsinki KA
Suomen Lähetysseuran arkisto SL SA

Saapuneet asiakirjat

Aili Havaksen arkisto

Alaviitteessä:

KA SL SA. Aili Havas K. A. Paasiolle 9.2.1934.

Yksityiset arkistot merkitään lähdeluetteloon seuraavalla tavalla:
XX:n kirjeitä XX:lle vuodet, XX:n hallussa, paikkakunta.

Lähdeluettelossa:
Suvi Saarelaisen kirjeitä Sini Mikkolalle 2010–2017, Sini Mikkolan hallussa, Joensuu.

Alaviitteessä:

Suvi Saarelainen Sini Mikkolalle 20.10.2016.

Jos painamattomien lähteiden kokoelma on sinun hallussasi, se merkitään seuraavasti:

XX:n kirjeitä vuodet, tekijän hallussa, paikkakunta.

Lähdeluettelossa:
Ilkka Huhdan kirjeitä 1985–1990, tekijän hallussa, Joensuu.

Alaviitteessä:

Ilkka Huhta Anssi Voitilalle 1.12.1990.

PAINETUT LÄHTEET

Lähde- ja kirjallisuusluetteloon tarvittavat tiedot löytyvät teoksen nimiösivulta, jossa kerrotaan teoksen nimi, kirjoittaja(t) (tai julkaisijat tai toimittajat) sekä käännösteoksessa kääntäjä(t), kirjan kustantaja ja usein myös kustannuspaikka. Viimeksi mainittu tieto, samoin kuin kirjan painovuosi, voi löytyä myös nimiösivun kääntöpuolelta.

Painettuihin lähteisiin merkitään tutkimuksen kohdehenkilön tai -yhteisön julkaisut sekä muut julkaisut, joita tutkimuksessa on käytetty analysoitavana aineistona. Klassisten tekstien tutkimuksen apukeinoina käytetyt sanakirjat ja kieliopit sisällytetään jäljempänä tarkasteltavaan kirjallisuusluetteloon. Lähteet merkitään lähdeluetteloon aakkosjärjestyksessä kirjoittajan sukunimen mukaisesti. Mikäli lähteen kirjoittajaa ei tunneta tai mainita, käytetään lähteen nimestä muodostettua lyhennettä.

Klassisten tekstien editiot ja käännökset

Klassisista kirjoittajista käytetään tutkimuksessa vakiintunutta, yleensä latinankielistä, muotoa. Kreikkalaisista kirjoittajista käytetään kreikankielistä nimimuotoa (esimerkiksi Justinos Marttyyri). Suomen patristisen seuran sivuilta löydät tarkempia oikeinkirjoitusohjeita. Myöhemmät kirjoittajat, kuten saksalaiset reformaattorit, merkitään äidinkielisillä nimillään. Mikäli klassinen teksti on julkaistu jossakin sarjassa, toimittajatieto merkitään edition esipuheen kielen mukaisella lyhenteellä.

Mikäli editiota on julkaistu monen vuoden ajan, voidaan ilmoittaa koko julkaisuaika (esimerkiksi 1883–2009). Jos kyseessä olevan edition eri osioiden julkaisutyö on vielä käynnissä, merkitään pelkkä alkuvuosi ja sen perään en-viiva (esimerkiksi 1883–).

Tekijä tai klassisen teoksen lyhenne. Suomentaja(t). Kokoelman nimi. [Toimittaja, sarja]. Kustantaja: Kustannuspaikka, vuosi.

Esimerkki 1. Lähdeluettelossa:

Aristoteles. Nikomakhoksen etiikka. Simo Knuuttila (suom. & toim.), Aristoteles, Teokset, Classica- sarja VII. Helsinki: Gaudeamus 1989.

Alaviitteessä:

Jos tekijä tai teos mainitaan tekstissä, viitteeseen merkitään vain kirjan numero ja kohta (VII, 42). Jos tekijää ja teosta ei mainita tekstissä, viitteeseen merkitään tekijän ja teoksen nimi sekä kirjan numero ja kohta (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka VII, 42).

Esimerkki 2. Lähdeluettelossa:

Augustinus. Confessiones libri XIII. L. Verheijen (ed.), Corpus Christianorum, Series Latina 27. Turnhout: Brepols 1968.

Alaviitteessä:

Kuten esimerkissä 1.

Esimerkki 3. Lähdeluettelossa:

Herodotos. Historiateos. Edvard Rein (suom.). Porvoo: WSOY 1907.

Alaviitteessä:

Herodotos, Historia 2:3.

Jos teoksen nimi on hyvin pitkä, voit harkintasi mukaan käyttää siitä alaviitteessä lyhennettyä muotoa, joka on yleensä teoksen nimen 1–3 ensimmäistä sanaa.

Esimerkki 4. Lähdeluettelossa:

Platon. Valtio. Holger Thesleff et al. (suom.), Platon: Teokset IV. Helsinki: Otava 1981.

Alaviitteessä:
Platon IV, 128–164.

Esimerkki 5. Lähdeluettelossa:

Koraani. Jussi Aro et al. (suom.) Helsinki: WSOY 2001. (1. painos 1957.)

Jos kääntäjiä (tai toimittajia) on kolme tai enemmän, ensimmäisen kirjoittajan jälkeen tulevat kirjoittajat korvataan merkinnällä et al. (et alii = ja muut).

Tekstinsisäisessä viitteessä:
(3:89)

Tekstinsisäisessä viitteessä viitataan vain suuran numeroon ja jakeeseen/jakeisiin, editiotietoja ei merkitä viitteeseen.

Esimerkki 6. Lähdeluettelossa:

Novum Testamentum Graece. Herausgegeben von Barbara und Kurt Arland et al. 28. revidierte Auflage. Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft 2012.

TAI

Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen kirkon sisälähetysseura.

Tekstinsisäisessä viitteessä:

(Room. 8:37)

Tekstinsisäisessä viitteessä viitataan vain Raamatun lukuun ja jakeeseen/jakeisiin, editiotietoja ei merkitä viitteeseen.

Patristiset alkukieliset lähdetekstit on usein julkaistu erillisissä julkaisusarjoissa. Tällöin sekä lähdeluettelossa että alaviitteessä on tapana käyttää julkaisusarjan lyhennettä ja kyseisen tekstin sisältävän osan numeroa. Tekstin editoijan nimeä ei ole välttämätöntä mainita tavallisten julkaisusarjojen kohdalla. Kirkkoisän kirjoittaman tekstin otsikko on tapana laittaa joko alkukielellä, latinankielisenä tai suomenkielisenä käännöksenä. Tärkeintä on, että nimeämistapa on yhdenmukainen koko tutkielmassa. Joissain julkaisusarjoissa ei käytetä sivu- vaan palstanumeroita, mikä on otettava huomioon lähdeviitteissä. Esimerkiksi Mignen julkaisusarjoissa on myös tapana mainita, mikä kohta sivusta on kyseessä: jokainen sivu on jaoteltu A-, B-, C- ja D- osiin.

Tavallisimmat julkaisusarjat ja niiden lyhennykset ovat seuraavat:

PG Patrologia Graeca (Migne) PL Patrologia Latina (Migne) PO Patrologia Orientalis
SC Sources Chrétiennes

Lisäksi kirjallisuusluettelossa ja joskus myös leipätekstissä on tapana identifioida käsitelty teksti eri katalogeihin sisällytetyillä numeroilla. Näin saadaan lukijalle varmistettua, mistä tekstistä on kyse. Katalogeja on saatavilla avoimina julkaisuina verkossa sekä yliopistojen kirjastoissa. Tavallisimmat katalogit ja niiden lyhenteet ovat:

CPG Clavis Patrum Graecorum
CPL Clavis Patrum Latinorum
BHG Bibliotheca Hagiographica Graeca (vain hagiografisia tekstejä) BHG Bibliotheca Hagiographica Latina (vain hagiografisia tekstejä)

Esimerkki. Lähdeluettelossa:

Andreas Kreetalainen. In Lazarum quatriduanum. CPG 8177; PG 97, 960–985.

Alaviitteessä:
Andreas Kreetalainen, In Lazarum quatriduanum, PG 97, 963A–965B.

LÄHTEET, JOILLA EI OLE HENKILÖTEKIJÄÄ

Lyhenne vuosi. Otsikko. Mahdollinen tarkenne. [Kustannuspaikka: kustantaja.]

Esimerkki 1. Lähdeluettelossa:

Ehdotus kirkkolaiksi 1991. Kirkolliskokouksen 8.11. 1991 hyväksymä ehdotus kirkkolaiksi, kirkkojärjestykseksi ja kirkon vaalijärjestykseksi. Helsinki: Kirkkohallitus.

Alaviitteessä esimerkiksi:

Ehdotus kirkkolaiksi 1991.
Voit myös luoda itse lyhenteen (esimerkiksi: EKL) ja merkitä alaviitteeseen: EKL 1991.

Esimerkki 2. Lähdeluettelossa:

Kirk.kok. ptk. 1988. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous. Pöytäkirja. Syysistuntokausi 1988.

Alaviitteessä esimerkiksi:

Kirk. kok. ptk. 18.5.1988 § 3, 33.

Esimerkki 3. Lähdeluettelossa:

KL 1869. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki vuodelta 1869, sekä siihen vahvistetut muutokset aina 7 päivään heinäkuuta 1944. Julkaissut O. K. Heliövaara. Helsinki & Porvoo: WSOY.

Alaviitteessä esimerkiksi:

KL 3:1 §.

Esimerkki 4. Lähdeluettelossa:

KUA:n vuosikirja 1994. Kirkon Ulkomaanavun vuosikirja 1994. Helsinki: Kirkon Ulkomaanapu.

Alaviitteessä:

KUA VK 1994, 68.

Esimerkki 5. Lähdeluettelossa:

Virsikirja 1986. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksen ylimääräisessä istunnossa 13. helmikuuta 1986. Helsinki: SLEY-kirjat.

Alaviitteessä:

VK 170.
Virsikirjaan viitataan virren ja tarvittaessa säkeistön numeroilla, ei sivunumeroilla.

INTERNET-LÄHTEET

Aineiston lyhenne. Aineiston nimi. Mahdollinen tarkenne. Internet-osoite. Katsottu päivämäärä.

Esimerkki 1. Lähdeluettelossa:

KJ 1. Kirkkojärjestys, 1. luku: Kirkon tunnustus ja jäsenet. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika %5D=kirkkojärjestys#O1. Katsottu 26.11.2019.

Alaviitteessä:

KJ 1:1 §.

Esimerkki 2. Lähdeluettelossa:

KL 20. Kirkkolaki, 20. luku: Kirkolliskokous. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054#O5L20. Katsottu 6.11.2019.

Alaviitteessä:

KL 20:1–10 §.

Esimerkki 3. Lähdeluettelossa:

Augsburgin tunnustus. Luterilaiset tunnustuskirjat, Augsburgin tunnustus. http://www.tunnustuskirjat.fi/augstunn.html. Katsottu 20.12.2019.

Alaviitteessä:

Augsburgin tunnustus XI.

SANOMA- JA AIKAKAUSLEHDET

Mikäli olet käynyt tutkielmaa varten läpi aikakaus- tai sanomalehtiä vuosikerroittain, merkitse ne tämän otsakkeen alle seuraavan esimerkin mukaan:

Lyhenne Lehden nimi vuosikerrat

Lähdeluettelossa:

HS Helsingin Sanomat 1990–1992, 1996

Karjalatar 1917

Kmaa Kotimaa 2000–2004

Sja Sanansaattaja 1989

Alaviitteessä:

HS 4.11.1990, Näistä neuvotellaan.

Mikäli lehtiä ei käydä läpi vuosikerroittain, artikkeleihin viitataan niiden kirjoittajan nimellä eli seuraavasti:

Lähdeluettelossa:

Aaltonen, Jarmo (1990). Näistä neuvotellaan. Helsingin Sanomat 4.11.1990. Alaviitteessä:
Aaltonen 4.11.1990.

Toimituskunta voi antaa sinulle lehtien merkitsemiseen näiden yleisohjeiden lisäksi vielä tarkempia merkitsemisohjeita.

HAASTATTELUT

Jos olet tehnyt tutkimustasi varten haastatteluja, ne merkitään seuraavasti: Tekstissä käytetty haastatellun nimi päivämäärä, paikkakunta.

Lähdeluettelossa:

Tuomiorovasti Satu Saarinen 20.12.2019, Oulu.

Alaviitteessä:

Saarinen 2019.

Jos haastateltavasta ei esimerkiksi aiheen arkaluontoisuuden vuoksi voida antaa tarkempia tietoja, hänestä käytetään sopivaksi katsottua pseudonyymiä (kuten Malla, Pera) tai koodia (esimerkiksi: H1, jossa H = haastateltava tai K1, jossa K = kirje). Tällöin haastattelut merkitään lähdeluetteloon seuraavasti:

Haastattelut [haastattelujen kokonaismäärä], haastattelujen ajankohdat. Tekijän hallussa, paikkakunta.

Lähdeluettelossa:

Haastattelut H1–H30, 1.9.–30.10.2019. Tekijän hallussa, Joensuu. Kirjeet K1–K9, 1.9.–30.10.2019. Tekijän hallussa, Joensuu.

Tekstinsisäisessä viitteessä:

(H1; K6.)

Esimerkki:

Tähän osioon eli Haastattelut-väliotsikon alle merkitään lähdeluettelossa myös itse tekemäsi kyselytutkimuksen vastaukset:

Vastaukset kyselytutkimukseen, XX kpl. Tekijän hallussa, paikkakunta.

Lisäksi toteutin kahden tutkittavan (H3, H6) kohdalla muodonanalyysin niin pitkälle kuin se kerronnan perusteella oli mahdollista. Paikoittain jouduin kuitenkin tekemään oletuksia elämänsuunnasta. Tutkittavista K7, K9 ja K10 kuvailivat kirjeissään ainoastaan kokemuksiaan tuen saannista.

Lähdeluettelossa:

Vastaukset kyselytutkimukseen, 36 kpl. Tekijän hallussa, Juuka.

Tekstinsisäisessä viitteessä:

(K1; K12.)

Kun tutkimuksen tuloksia kootaan taulukoihin tai kuvioihin, alaviitteissä voidaan viitata edellä esitettyihin taulukoihin/kuvioihin seuraavasti: Taulukko 1./Kuvio 1.

KIRJALLISUUS

Tutkimuskirjallisuus on tutkimusta, joka liittyy tavalla tai toisella aiheeseesi tai tutkimuskysymykseesi. Se auttaa sinua hahmottamaan tutkimustehtävää, antamaan viitteitä tutkimusmetodeista ja aiemmasta tutkimuksesta sekä analysoimaan lähdemateriaaliasi. Se on siten tutkimuskysymykseesi liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluvat teosten lisäksi myös artikkelit ja yliopistotasoiset opinnäytteet.

Kirjallisuutta ei lajitella eri kategorioihin kuten lähteitä, vaikka ne on tässä ohjeessa esitetty kategorioittain. Kirjallisuus merkitään yhdeksi luetteloksi tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tapauksista, joissa tekijää ei ole mainittu, katso jäljempänä.

MONOGRAFIA ELI YHDEN HENKILÖN KIRJOITTAMA TEOS

Sukunimi, Etunimi (vuosiluku). Otsikko: alaotsikko. [Kääntäjä(t). Sarjan nimi ja julkaisun ilmestymisnumero.] Kustannuspaikka: kustantaja.

Kirjallisuusluettelossa:

Laitila, Teuvo (2017). Jumalat, haltiat ja pyhät: Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000–1900. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 234. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.

Mikkola, Sini (2019). Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat: Martin Lutherin naiset. Helsinki: Kirjapaja.

Jos samassa alaviitteessä viitataan useampaan tutkimukseen, ne erotetaan toisistaan puolipisteellä. Tutkimuskirjallisuuden voi järjestää nootissa kahdella tavalla: joko aakkosjärjestyksessä tai teosten julkaisuvuosien mukaisessa järjestyksessä, jolloin vanhin julkaisu tulee ensimmäiseksi. Voit käyttää kumpaa tahansa tapaa, kunhan käytät sitä johdonmukaisesti läpi työn.

Kaksi teosta alaviitteessä:

Laitila 2017, 8; Mikkola 2019, 79–81.

E-KIRJA ILMAN SIVUNUMEROITA

Jos käytät sähköistä teosta, jossa ei ole näkyvissä sivunumeroita, tee kirjallisuusluettelomerkintä kuten yllä olevassa perustapauksessa. Merkitse alaviitteeseen sivunumeron sijasta sen luvun numero tai nimi, jossa viittaamasi kohta sijaitsee.

Kirjallisuusluettelossa:

Lindberg, Carter (2006). A Brief History of Christianity. Oxford, Malden: Blackwell. Alaviitteessä:
Lindberg 2006, luku 9.

Teoksista on usein saatavilla monia eri painoksia sekä erikielisiä laitoksia. Jos et käytä teoksen ensimmäistä painosta, liitä teoksen yhteyteen ensimmäisen alkukielisen painoksen vuosiluku. Tämän voit tehdä seuraavasti:

Kirjallisuusluettelossa:

Durkheim, Émile (1980) [1912]. Uskontoelämän alkeismuodot: australialainen toteemijärjestelmä. Kääntänyt Seppo Randell. Helsinki: Tammi.

Alaviitteessä:

Durkheim 1980 [1912], 32.

VÄITÖSKIRJA

Väitöskirja voi olla joko tekijän itsensä painattama, jolloin kustannuspaikan ja kustantajan tietoja ei merkitä, tai se on julkaistu jossakin sarjassa. Väitöskirja merkitään pitkälti samalla tavalla kuin monografia, mutta sen yhteyteen laitetaan aina lyhenne diss. (dissertatio = väitöskirja), joka kertoo, että kyseessä on väitöskirja, sekä sen yliopiston nimi, jossa henkilö on väitellyt.

Etunimi, Sukunimi (vuosi). Otsikko: alaotsikko. Diss. Yliopiston nimi, jossa väitelty. [Sarjan nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja.]

Tekijän itsensä painattama väitöskirja, kirjallisuusluettelossa:
Salmesvuori, Päivi (2009). Power and Authority: Birgitta of Sweden and Her Revelations. Diss.

Helsingin yliopisto.

Alaviitteessä:

Salmesvuori 2009, 31–42.

Kirjallisuusluettelossa:

Takala-Roszczenko, Maria (2013). The 'Latin' within the 'Greek': The Feast of the Holy Eucharist in the Context of Ruthenian Eastern Rite Liturgical Evolution in the 16th–18th Centuries. Diss. Itä- Suomen yliopisto. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 50. Joensuu: University of Eastern Finland. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1302-9/urn_isbn_978-952- 61-1302-9.pdf. Katsottu 27.1.2020.

Alaviitteessä:

Takala-Roszczenko 2013, 202–209.

Mikäli tutkimus löytyy internetistä, kuten yllä oleva väitöskirja, merkitään kirjallisuusluetteloon linkki sekä ”Katsottu” ja kyseisen päivän päivämäärä.

Tieteellisessä sarjassa ilmestynyt väitöskirja, kirjallisuusluettelossa:

Huhta, Ilkka (2001). ”Täällä on oikea Suomenkansa.” Körttiläisyyden julkisuuskuva 1880–1918. Diss. Helsingin yliopisto. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 186. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.

Alaviitteessä:

Huhta 2001, 45–48.

PRO GRADU -TUTKIELMA

Kirjallisuusluettelossa:

Pirskanen, Tomi (2019). Inkerinsuomalaisesta ulkosuomalaiseksi: Tallinnan inkerinsuomalaisen seurakunnan synty ja toiminta vuosina 1989–1998. Itä-Suomen yliopisto/kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20191142. Katsottu 30.1.2020.

Alaviitteessä:

Pirskanen 2019, 7–8.

Kirjallisuusluettelossa:

Ahlstedt, Henriikka (2020). Faraon kaltainen vai faraon kanssa? Heprean ke-preposition kääntäminen Septuagintan Genesiksessä. Itä-Suomen yliopisto/eksegetiikan pro gradu -tutkielma. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20200087. Katsottu 7.4.2020.

Alaviitteessä:

Ahlstedt 2020, 30.

KAHDEN TAI USEAMMAN KIRJOITTAJAN YHDESSÄ KIRJOITTAMA TEOS

Tekijöiden nimet (vuosiluku). Otsikko: alaotsikko. [Kääntäjä(t). Sarjan nimi numero.] Kustannuspaikka: kustantaja.

Kirjallisuusluettelossa:

Heikkilä, Tuomas & Lehmijoki-Gardner, Maiju (2002). Keskiajan kirkko: uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. Tietolipas 185. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Alaviitteessä:

Heikkilä & Lehmijoki-Gardner 2002, 259–271.

Jos esimerkiksi kustantajan nimi (kuten Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen kirkkohistoriallinen seura), sarjan nimi (kuten Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja, Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia), lehden nimi (kuten Teologinen Aikakauskirja) tai muu vastaava esiintyy tutkielmassasi vain kertaalleen, kirjoita se auki kokonaan. Jos käytät sitä tutkimuksessasi kuitenkin useampia kertoja, merkitse nimet niiden lyhenteellä (kuten SKS, SKHS, STKSJ, TA) ja tee työhösi Lyhenteet -otsikoitu lyhenneluettelo.

Tarkasta, miten kustantajan nimi kirjoitetaan ja lyhennetään oikein. Lyhenteiden merkitsemistä koskevia ohjeita löytyy osoitteesta: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/lyhenteet/ohje/257

TOIMITETTU TEOS ELI KOKOOMATEOS

Toimittaja(t) (toim.) (vuosiluku). Otsikko: alaotsikko. [Kääntäjä(t).] Kustannuspaikka: kustantaja. Toimittajatieto merkitään kirjan kielen mukaisella lyhenteellä, alla olevassa englanninkielisessä teoksessa siten (ed.).

Kirjallisuusluettelossa:

Kotiranta, Matti & Doe, Norman (ed.) (2011). Religion and Criminal Law. Leuven: Peeters. Alaviitteessä:
Kotiranta & Doe (ed.) 2011.

ARTIKKELIT

Artikkeli kokoomateoksessa

Sukunimi, Etunimi (vuosiluku). Artikkelin otsikko: Alaotsikko. Teoksessa [Toimittaja(t)] (toim.), Teoksen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja, artikkelin sivunumerot.

Kirjallisuusluettelossa:

Laitila, Teuvo (2016). Russia: Atheism, 'Blasphemy', State, and Orthodox Christianity. Teoksessa Steven Tomlins & Spencer Bullivant (ed.), The Atheist Bus Campaign: Global Manifestations and Responses. Leiden: Brill, 262–285.

Alaviitteessä:

Laitila 2016, 272–273.

Kirjallisuusluettelossa:

Raunio, Antti (2014). Ethik. Teoksessa Volker Leppin & Gury Schneider-Ludorff (Hg.), Das Luther- Lexikon. Regensburg: Bückle & Böhm, 204–211.

Alaviitteessä:

Raunio 2014, 205.

Kirjallisuusluettelossa:

Thurén, Lauri (2009). Vimmattu kokeilija vai tietoinen puhuja? Pohdiskelua Room. 9–11 pohjalta. Teoksessa Antti Mustakallio & Lars Aejmelaeus (toim.), Paavali valokeilassa. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 146–152.

Alaviitteessä:

Thurén 2009, 150.

Artikkeli aikakauslehdessä

Sukunimi, Etunimi (vuosiluku). Artikkelin otsikko: Alaotsikko. Lehden nimi volyymi:lehden numero, artikkelin sivut.

Kirjallisuusluettelossa:

Hirvonen, Vesa (2015). William Ockham on the Psychology of Christ. Quaestio: The Yearbook of The History of Metaphysics 15, 699–710.

Huhta, Ilkka (2010). Innere Mission an der Ostgrenze. Die ostpolitische Rolle der Gesellschaften für innere Mission von Sortavala bis in die 1920er-Jahre. Kirchliche Zeitgeschichte 23:1, 202–225.

Saarelainen, Suvi-Maria (2019). Geronteknologia eksistentiaalisten kysymysten ja keskusteluiden mahdollistajana: Tutkimus ikääntyvien Palvelu-TV-toiminnasta. Diakonian tutkimus 16:1, 6–28. http://dts.fi/files/2019/06/Diakonian-tutkimus-1-2019.pdf. Katsottu 30.1.2020.

Alaviitteessä:

Huhta 2010, 216; Hirvonen 2015, 702–703; Saarelainen 2019, 20.

Kirjallisuusluettelossa:

Nieminen, Petteri et al. (2014). Theological Implications of Young-Earth Creationism and Intelligent Design: Emerging Tendencies of Scientism and Agnosticism. Theology and Science 12:3, 260–284. https://doi.org/10.1080/14746700.2014.927256.

Alaviitteessä:

Nieminen et al. 2014, 262.

Tällä artikkelilla on kolme kirjoittajaa: Petteri Nieminen, Anne-Mari Mustonen ja Esko Ryökäs. Jos kirjoittajia on kolme tai enemmän, ensimmäisen kirjoittajan jälkeen tulevat kirjoittajat korvataan kuitenkin merkinnällä et al. (et alii = ja muut).

DOI (Digital Object Identifier) on elektronisille asiakirjoille, teksteille, kuville, äänelle, videoille ja ohjelmistoille annettava pysyvä tunniste. Tämän tunnisteen avulla asiakirjat löytyvät vaivattomasti internetistä. Merkitse DOI muodossa https://doi.org/xxxxxxxxxx.

Artikkeli ilman julkaisuvuosi- ja tekijätietoja

Kirjallisuusluettelossa:

Was St. John Chrysostom Anti-Semitic? Orthodox Christian Information Center. http://www.orthodoxinfo.com/phronema/antisemitism.aspx. Katsottu 20.1.2020.

Alaviitteessä:

Was St. John Chrystostom Anti-Semitic?

SAMAN KIRJOITTAJAN SAMANA VUONNA ILMESTYNEET TUTKIMUKSET

Sama kirjoittaja on voinut julkaista useita tutkimuksia yhden vuoden aikana. Kun käytät saman kirjoittajan samana vuonna ilmestyneitä tutkimuksia, ne erotetaan toisistaan pienin kirjaimin (a, b, c) vuosiluvun jälkeen seuraavasti:

Kirjallisuusluettelossa:

Tervo-Niemelä, Kati (2018a). Ikä- ja sukupolvivaikutteet uskonnollisuudessa. Kimmo Ketola et al. (toim.). Uskontososiologia. Helsinki: Eetos, 141–152.

Tervo-Niemelä, Kati (2018b). Kutsumuksen imu ja työn todellisuus: Pappien, teologien ja kanttorien suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten jäsentutkimuksessa 2018. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 58. http://notes.evl.fi/julkaisut.nsf/81BBB4DEE8481DE4C22583200034A744/$FILE/Kutsumuksen_imu _ja_tyon_todellisuus_18_10_02_verkko.pdf. Katsottu 30.1.2020.

Merkitseminen samassa alaviitteessä:

Tervo-Niemelä 2018a, 142; 2018b, 49–50.

Tekijänoikeushuomautus

Artikkelin tekijänoikeus on kirjoittajalla.

Tietosuojaseloste

Tämän julkaisun sivustolle syötettyjä nimiä ja sähköpostiosoitteita käytetään yksinomaan tämän julkaisun tarkoituksiin, eikä niitä luovuteta mihinkään muuhun tarkoitukseen tai muille osapuolille.

Käsikirjoitukset

Käsikirjoituksen lähettämisen tarkistuslista

Kirjoittajan ohjeet

Tekijänoikeushuomautus

Tietosuojaseloste

Tietoja

Kieli

Lähetä käsikirjoitus