Oktoekhos-järjestelmä bysanttilaisessa ja suomalaisessa käytännössä
Abstrakti
Bysanttilaisen Oktoekhoksen tutkimus on laajaa ja sitä on harjoitettu niin bysanttilaisen musiikin tärkeimmällä alueella, Balkanilla, kuten myös länsimaissa erityisesti Tanskassa keskusta pitävän Monumenta Musicae Byzantinae -tutkimusprojektin yhteydessä. Suomalaisen kahdeksansävelmistön tutkimusta ei sen sijaan ole kirkon pienen koon takia ollut. Ensimmäinen tärkeä teos, joka vertaili musiikkianalyyttisesti suomalaisen ja bysanttilaisen Oktoekhoksen melodioiden yhteyksiä, oli kirkkomusiikin professori emerita Hilkka Seppälän väitöstutkimus. Vuonna 2011 valmistui myös FT Jopi Harrin väitöstutkimus pietarilaisen hovikapellan sävelmistön alkuperästä. Tarkoitukseni tässä artikkelissa ei ole kuitenkaan esitellä kahdeksansävelmistöjärjestelmien musiikillisia yhteyksiä eikä musiikillista alkuperää, vaan käytännönläheisellä tavalla kuvailla Oktoekhoksen roolia kirkon liturgisessa elämässä vertaillen nykykreikkalaista ja suomalaista kahdeksansävelmistökäytäntöä.
