Tavan tauno uunoilee urpokaupungissa

Nimien Uuno, Tauno ja Urpo appellatiivistuminen ja appellatiivien käyttö Suomi24-keskustelupalstalla

Kirjoittajat

• Maria Sarhemaa Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.107278

Avainsanat:

nimistöntutkimus, sanastontutkimus, appellatiivistuminen

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan kolmea arkikielessä ’tyhmää’ merkitsevää appellatiivistunutta ilmausta, uunoa, taunoa ja urpoa. Tutkimuksessa selvitetään, mitä sanat arkisessa nykykielessä tarkoittavat, millaisessa kontekstissa niitä käytetään ja miten niiden käyttö jakautuu suhteessa vuorovaikutuksen osapuoliin. Aineisto on peräisin Suomi24-korpuksesta, ja ilmauksia luokitellaan niiden merkityksen, käytön ja rakenteen perusteella. Analyysi on pääosin laadullista.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös ilmausten taustalla olevia etunimiä ja niiden suosiota. Artikkelista selviää, että Uunon, Taunon ja Urpon suosio etunimenä on laskenut joko jo ennen niiden appellatiivistumista pejoratiiviseen merkitykseen tai heti appellatiivistumisen jälkeen. Lisäksi artikkelissa pohditaan tarkasteltavien nimien appellatiivistumisen taustaa.

Analyysi osoittaa, että kaikkia kolmea sanaa käytetään yleisimmin ’tyhmän’ merkityksessä, mutta kullakin on myös omat käyttöalansa ja viittauskohteensa.  Tauno merkitsee selvästi muita tutkittuja ilmauksia useammin ’tavallista ihmistä’. Uunolle muita ilmauksia tyypillisempää on se, että kirjoittaja viittaa sillä itseensä. Urpolla taas tarkoitetaan tavallisesti joko ’tyhmää’ geneerisesti tai viitataan keskustelukumppanin tyhmyyteen.

Yhdyssanoja ja johdoksia muodostettaessa ilmaukset toimivat keskenään eri tavalla. Kaikki kolme ilmausta esiintyvät yleisimmin perussanana, mutta uunosta on muodostettu muita huomattavasti useammin johdoksia, ja yhdyssanan osanakin se on yleisempi kuin tauno ja urpo.