Piru vieköön ja voihan vittu

Suomenkielisten kirosanojen suosionvaihtelu sota-ajalta nykypäivään

Kirjoittajat

• Helmi Riihonen Tampere University https://orcid.org/0009-0001-0030-1845

DOI:

https://doi.org/10.30673/sja.160081

Avainsanat:

kiroilututkimus, sanastontutkimus, suosionvaihtelu, historiallinen korpuslingvistiikka

Abstrakti

Kiroilu on voimakkaaksi koettua ja usein emotionaalisesti latautunutta kielenkäyttöä, johon sisältyy voimakas potentiaali herättää paheksuntaa. Aihe on herättänyt 1990-luvusta eteenpäin enenevässä määrin kiinnostusta kielentutkimuksen kentällä, ja suomen kielen saralla aihetta on aikaisemmin tutkittu muun muassa etymologian, käännöstieteen, kansanlingvistiikan sekä englannista lainautuneiden kirosanojen näkökulmista. Artikkeli laajentaa suomenkielisen kiroilututkimuksen kenttää perehtymällä historiallisen korpuslingvistiikan menetelmin suomenkieliseen kiroilusanastoon ja sen suosionvaihteluun 1930- ja 1940-lukujen taitteesta 2020-luvulle.

Tutkimusaineistona hyödynnetään Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sota-ajan kirjekokoelmaa (SAK) sekä Kielipankin Suomi24-korpusta. SAK-aineisto sisältää talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikaista suomenkielistä kirjeenvaihtoa, ja Suomi24-korpus puolestaan sisältää verkkokeskusteluja 2000-luvulta. Aineistot edustavat kahta erilaista tekstilajia, joiden luonne ja konventiot vaikuttanevat aineistoissa esiintyviin kirosanoihin; toisaalta molemmat aineistot kattavat laajan kirjon erilaisia kirjoittajia eri puolelta Suomea ja edustavat oman aikansa suhteellisen suosittua kirjallisen viestimisen muotoa.

Tutkimusta varten on sanakirjoja hyödyntämällä valikoitu tarkasteluun 136 suomenkielistä kirosanaa. Tarkastelusta on rajattu ulos ihmisiin viittaavat haukkumasanat, muunkieliset kirosanat sekä tietyt vakiintuneet huudahdusfraasit, jotka eivät muilta osin täytä kirosanan määritelmää. Analyysissa tarkasteltavat kirosanat jaotellaan temaattisiin kategorioihin sekä niiden sisällä etymologisiin sanueisiin.

Tutkimustulokset noudattavat jo 1990-luvulla kansainvälisessä kirjallisuudessa esitettyä huomiota siitä, että uskonnolliset kirosanat ovat menettäneet suosiotaan ja seksiin, sukuelimiin ja eritteisiin viittaavat kirosanat puolestaan ovat nousseet suosituimmiksi. Suomi24-aineistossa suosituimpina sanoina näyttäytyvät paska ja vittu, kun taas SAK-aineiston suosituimmat kirosanat ovat piru(lainen) ja hitto(lainen). Trendi ei kuitenkaan ole täysin mustavalkoinen: Kristillisperäiset kirosanat saatana ja helvetti näyttäytyvät 2020-luvun aineistossa huomattavasti suositumpina kuin sota-ajan aineistossa. Toisaalta nykyaikaiseksi kirosanaksi mielletty vittu on sota-ajan aineistossa kohtuullisen yleinen, erityisesti verbi- ja adjektiivijohdosten muodossa (esim. vituttaa ja vittumainen). Stereotyyppiseksi ja suosituksi kirosanaksi luonnehdittu perkele ei puolestaan näyttäydy kovin tavallisena kummassakaan aineistossa.

2020-luvulle sijoittuvan Suomi24-aineiston suosionvaihtelussa on huomattavissa tiettyä polarisoitumista, sillä kolme aineiston yleisintä kirosanaa kattaa yli puolet kaikista aineiston kirosanaesiintymistä. SAK-aineistossa kirosanojen suosio näyttää jakautuvan hieman tasaisemmin. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko kiroilusanasto mahdollisesti yksipuolistunut 2020-luvulle tultaessa. Aihe vaatii kuitenkin lisää tutkimusta, sillä tässä tutkimuksessa aineistojen tekstilajit saattanevat vaikuttaa tuloksiin: Suomi24-aineiston verkkokeskusteluihin on saattanut valikoitua keskimääräistä voimakkaampia kiroiluilmauksia ja SAK-aineiston kirjeisiin puolestaan mahdollisesti keskivertoa lievempiä ilmaisuja. Aineistojen asettamista rajoituksista huolimatta tutkimus tuo uutta tietoa suomenkielisen kiroilusanaston luonteesta ja suosionvaihtelusta.