Kielikäsitysten mosaiikki

Havaintoja puhekielen näytteistä

  • Tommi Kurki Turun yliopisto

Abstrakti

Tähänastisessa fennistisessä kansanlingvistisessä tutkimuksessa on tarkasteltu ei-kielitieteilijöiden kielikäsityksiä ja kielihavaintoja eli heidän kielitietoisuuttaan erilaisin menetelmin. Usein – varsinkin tutkielmissa – tarkasteltavina ovat olleet rajatusti jonkin paikkakunnan, alueen tai seudun ihmisten kielikäsitykset. Esimerkiksi mentaalikartoin on tutkittu ei-kielitieteilijöiden käsityksiä suomen murrealueista ja niiden nimityksistä.


Omassa tutkimuksessani tavoitteenani on tarkastella taustaltaan erilaisten suomalaisten kielikäsityksiä hyödyntämällä verkkokyselyä, johon sisältyy 12 puhekielen näytteen sarja. Kyselyyn on vastannut satoja suomenkielisiä vastaajia eri puolilta Suomea. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisia mielikuvia vastaajille syntyy heille entuudestaan tuntemattomasta, anonyymistä puhujasta ja miten he pyrkivät määrittelemään hänet, kun he kuulevat vain lyhyen katkelman hänen puheestaan. Toisena tutkimusongelmana on, missä määrin vastaajat kiinnittävät huomiota näytteiden prosodisiin piirteisiin, tässä tapauksessa loppunousuun, ja miten he kommentoivat niitä, kun kuuntelukokeen näytteissä on vaihtelevasti sekä segmentaalisia ja suprasegmentaalisia piirteitä.


 


Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla (ks. liite 1). Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Kunkin katkelman kuultuaan informantit vastasivat, ketkä voisivat puhua näytteessä kuullulla tavalla. Sovelsin tämän kysymyksen vastauksiin laadullista sisällönanalyysiä. Vaikka useat vastaajat pitivät näytteitä ”tavallisina” tai ”murteettomina”, selvä enemmistö pyrki näyte näytteeltä määrittelemään kuulemansa puhujan nimenomaan alueellisesti. Silloin, kun alueelliseen luonnehdintaan liittyi jokin muu määritystapa, kytkeytyy se kaikissa näytteissä tavallisimmin alueellisen taustan lisäksi puhujan sosiaaliseen taustaan. Se, mitä vastaajat kuulevat puhenäytteistä, mitä he tiedostavat kuulleensa ja mitä he raportoivat kuulevansa, on eri asia. Niilläkin seikoilla, joita vastaaja ei tiedosta kuulleensa tai hän ei raportoi kuulleensa on merkitystä.


 


Kielenpiirteet kantavat erilaisia sosiaalisia merkityksiä käyttäjistään, ja nämä voivat kytkeytyä muun muassa puhujan alueelliseen tai sosiaaliseen taustaan. Loppunousu vaikuttaa piirteeltä, joka yhdistetään nuoruuteen ja pääkaupunkiseutulaisuuteen, tai laajemmin eteläsuomalaisuuteen. Tässä mielessä tutkijoiden ja tavallisten kielenkäyttäjien käsitykset vastaavat pitkälti toisiaan. Tosin puheaineistoissa on todisteita siitä, että loppunousua ei esiinny vain nuorten eteläsuomalaisten naisten puheessa. Osa suomalaisista tiedostaa ja tunnistaa hyvin loppunousun, mutta osa ei nähtävästi kiinnitä siihen mitään huomiota.


 


Informantit, joilla on eri murretausta, voivat mieltää piirteen eri tavalla ja kiinnittää huomiota eri ilmiöihin. Vaikka tutkimuksessa on pyrittävä tekemään yleistyksiä, on huomattava, että kieliasenteita ja -käsityksiä koskevissa tuloksissa näyttää olevan huomattavia yksilöllisiä eroja, jotka täytyy ottaa huomioon. Yleistysten tekemiseksi jatkossa tarvitaan tutkimusta, jossa tarkastellaan yhä laajemmin ja monipuolisemmin suomalaisten kielikäsityksiä. Näin toivottavasti paljastuu yleisten suurten linjojen takaa pienempiä yksityiskohtia, jotka huomioimalla pystytään saamaan laajempi mosaiikkimainen kuva, johon saadaan sovitettua mahdollisimman hyvin erilaiset yksilöiden dynaamiset käsitykset.

Avainsanat: puhuttu kieli, kansanlingvistiikka sosiofonetiikka havaintodialektologia loppunousu
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
joulu 17, 2018
Viittaaminen
Kurki, T. (2018). Kielikäsitysten mosaiikki. Sananjalka, 60(60.), 71-95. https://doi.org/10.30673/sja.70049