Havaintoja varhaisnykysuomen kehityksestä erään käännöksen valossa

  • Marja Järventausta
Avainsanat: varhaisnykysuomi

Abstrakti

Tiivistelmä

Varhaisnykysuomen kausi merkitsi suomen kirjakielen vakiintumista aluemurteiden värittämästä kirjoitetusta kielestä kohti yhtenäistä kirjakieltä. Muutokset koskivat kielen kaikkia osa-alueita ja ne tapahtuivat varsin lyhyen ajan kuluessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan äänne-, muoto- ja lauseopin alalla tapahtuneita muutoksia vertailemalla neljää vuosien 1836 ja 1864 välillä ilmestynyttä suomennosta Christoph von Schmidin kasvattavasta ja opettavasta lapsille ja nuorille tarkoitetusta kertomuksesta Wie Heinrich von Eichenfels zur Erkenntniß Gottes kam (1817). Ensikäännös, sen uusi laitos vuodelta 1846 ja uuden laitoksen uusi painos vuodelta 1862 ovat kaikki Otto Tarvasen käsialaa, vuonna 1864 ilmestyneen uudelleensuomennoksen kääntäjä on jäänyt tuntemattomaksi. Käännösten kieltä tutkitaan osana varhaisnykysuomen kirjallista kielenkäyttöä, ja painopiste on sellaisissa kielenpiirteissä, jotka erottavat käännöksiä toisistaan. Runsaan esimerkkiaineiston avulla havainnollisetaan käännösten välisiä äänne-, muoto- ja lauseopillisia muutoksia ja samalla varhaisnykysuomen kielessä tapahtunutta kehitystä.

Verrattavien käännösten sanemäärä vaihtelee vajaasta yhdeksästä hieman yli kymmeneen tuhanteen. Näin laajan aineiston pohjalta saadaan tietoa verrattavien kielenpiirteiden yleisyydestä eri käännöksissä ja samalla myös tietoa kielen eri tasoilla tapahtuneista muutoksista. Tutkittujen käännösten perusteella äännepiirteet näyttävät vakiintuneen melko nopeasti, mutta muotopiirteissä itä- ja länsimurteiden välistä tasapainoa on jouduttu hakemaan pidempään. Lauseopin alalla yhteisen normin hahmottuminen kesti pisimpään, sillä vaikka taitavimmat kirjakielenkäyttäjät olivat päässeet eroon vanhan kirjasuomen muukalaisuuksista, käännöskirjallisuudessa ne säilyivät vielä pitkään.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
marras 26, 2019
Viittaaminen
Järventausta, M. (2019). Havaintoja varhaisnykysuomen kehityksestä erään käännöksen valossa. Sananjalka, 61(61), 141-164. https://doi.org/10.30673/sja.80106