Perukka, tekosana ja epänimikkö

Elias Lönnrotin, H. K. Koranterin ja G. E. Eurénin luomat sanaluokkatermit

Kirjoittajat

• Heidi Salmi

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.85208

Avainsanat:

suomen kielen kieliopit, 1800-luvun kieli, H. K. Koranteri, H. K. Corander, terminologia, sananmuodostus

Abstrakti

Suomen kirjakielen historiassa 1800-luku on merkittävää kielen kehityksen aikaa, jolloin suomen kielen käyttöala laajenee ja suomen kielestä kehitetään sivistyskieli, jota voidaan käyttää kaikilla yhteiskunnan aloilla. Uusia sanoja ja termejä luodaan aloille, joilla ei ole aiemmin käytetty suomea. Myös suomen kielioppia aletaan kirjoittaa suomeksi. Lönnrot on ensimmäinen, joka kehittelee kielioppiterminologiaa suomeksi. Hän julkaisee termiehdotuksia Mehiläisessä 1830-luvulla ja kehittelee terminologiaa aina 1850-luvulle asti. Vuonna 1845 ilmestyy ensimmäinen suomenkielinen kielioppi, H. K. Koranterin koulukielioppi, ja myös G. E. Eurénin kielioppi (1852), joka on toinen tarkasteltavana olevista kieliopeista, on kansantajuinen oppikirja.  

Artikkelin aiheena on Lönnrotin, Koranterin ja Eurénin luoma suomenkielinen sanaluokkaterminologia. Siinä tutkitaan, millaisia sananmuodostuskeinoja termejä luodessa on käytetty, miten termit motivoituvat ja millaisen systeemin ne muodostavat. Lisäksi selvitetään, löytyvätkö tarkasteltavana olevat termit Lönnrotin, Renvallin ja Eurénin sanakirjoista ja muista 1800-luvulla ilmestyneistä suomenkielisistä kieliopeista.

Lönnrot esittää useita variantteja sanaluokkatermeille, ja hän kehittelee omaa terminologiaansa jatkuvasti hyväksymällä osan vanhoista termeistään, hylkäämällä osan ja luomalla uusia termejä vanhojen rinnalle tai sijalle. Koranteri ottaa Lönnrotin luomia termejä sellaisinaan käyttöön ja luo omia termejä silloin, kun Lönnrotilta ei löydy kieliopissa tarvittavaa termiä. Eurén puolestaan kehittää omat suomenkieliset sanaluokkaterminsä, mutta hän hyödyntää myös Koranterin ja Lönnrotin luomia termejä.

Sanaluokkatermejä on muodostettu ennen kaikkea yhdistämällä mutta myös johtamalla. Lönnrotin, Koranterin ja Eurénin sanaluokkatermit muodostavat systeemejä, jossa rinnakkaiset käsitteet on pyritty muodostamaan samalla sananmuodostustavalla. Joidenkin sanaluokkatermien semanttinen motivaatio on peräisin latinankielisistä termeistä, mutta valtaosa termeistä on kotoperäisesti motivoituja. Arvid Genetz ja E. N. Setälä korvasivat aiemmat kotoperäiset sanaluokkatermit latinalaispohjaisilla termeillä, jotka ovat pääosin käytössä edelleen.

 

Elias Lönnrot’s, H. K. Koranter’s and G. E. Eurén’s contribution to developing Finnish parts of speech terms

In the history of literary Finnish, the 19th century was a significant time of its development. Finnish became a language which was able to be used in every field of society in the country. New words and terms were needed and thus had been created for areas in which Finnish had not been used before. Moreover, a Finnish grammar was written in Finnish for the first time. Elias Lönnrot is the first to develop grammatical terms in Finnish. He published his suggestions in a magazine entitled Mehiläinen in the 1830s and later developed these terms until the 1850s. The first Finnish-language Finnish grammar was written by H. K. Koranteri, published in 1845. It was a school grammar, similar to the one by G. E. Eurén (1852).

This article examines Finnish parts of speech terms developed by Lönnrot, Koranteri and Eurén.
I study what word formation methods were used, the motivation behind the terms and what kind of system they form. In addition to this, the article investigates if the terms were used in certain dictionaries and other grammars published in the 19th century.

Lönnrot had several different terms for one concept and he developed his terminology by accepting some of his old terms, abandoning others and creating new ones both alongside and instead of the old ones. Koranteri used terms created by Lönnrot and only created new terms for those concepts for which Lönnröt did not have a term. Eurén created his own terms, but he also utilised some by Koranteri and Lönnrot as the basis for his terms.

The terms analysed in this study were formed by compounding and derivation. The terms by
Lönnrot, Koranteri and Eurén form systems, in which parallel terms are formed in similar ways. The semantic motivation behind these terms was sometimes based on those in Latin, but most of them were endemically motivated. The Finnish terms created by Lönnrot, Koranteri and Eurén were replaced by Latin-based ones by Arvid Genetz and E. N. Setälä, terms which have been in use to this day.