Yksikön 2. persoonan avoimen käytön levikki ja yleisyys suomen murteissa

Kirjoittajat

• Hannele Forsberg
• Milla Uusitupa Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0000-0003-2571-7684

DOI: https://doi.org/10.30673/sja.91124

Avainsanat:

avoin viittaus, yksikön 2. persoona, imperatiivi, suomen murteet

Abstrakti

Asiasanat: avoin viittaus, yksikön 2. persoona, imperatiivi, suomen murteet

Tiivistelmä
Yksikön 2. persoonan avoimen käytön levikki ja yleisyys suomen murteissa

Tutkimus käsittelee yksikön 2. persoonan avointa käyttöä suomen murteissa. Avoimilla yksikön 2. persoonan lauseilla ei viitata spesifisti kuulijaan tai kehenkään muuhunkaan vaan kuvataan yleistävästi inhimillisen toimijan kokemusta jossakin tilanteessa. Artikkeli edustaa murremaantieteellistä ja funktionaalista murresyntaksin tutkimusta.
Tutkimuksen aineisto käsittää 579 avointa yksikön 2. persoonan lausetta, jotka on kerätty tekstikonteksteineen Lauseopin arkistosta ja suuresta joukosta pääosin 1950–70-luvuilla tallennettuja kielennäytteitä. Yhteensä erilaisia murreaineistoja on käyty läpi noin 521 tuntia. Ilmaustyyppiä käytetään siis haastatteluaineistossa hyvin harvoin. Aineistoesiintymistä 304 on indikatiivi-, konditionaali- ja potentiaalimuotoisia Y2-lauseita ja 275 imperatiivimuotoisia IMP-lauseita. Sekä Y2- että IMP-lauseet jakautuvat edelleen useammiksi muodoltaan ja käyttöfunktioiltaan eriytyneiksi lausekonstruktioiksi.

Tutkimusaineiston ulkopuolelle on rajattu muodoltaan tai merkitykseltään epäselvät tai monitulkintaiset tapaukset sekä erilaiset yksikön 2. persoonan verbinmuotojen kiteymät ja partikkelistumat. Erilaisia rajatapauksia on kuitenkin paljon ja raja yhtäältä avoimen ja spesifin tulkinnan, toisaalta viittaavan ja kiteytyneen verbinmuodon välillä on liukuva. Yksikön 2. persoonan muotoisen lauseen tulkinta avoimeksi on selvintä silloin, kun puhe on vanhoista asioista, joista ainoastaan haastateltavalla on ensikäden tietoa. Puhehetkeen tai tulevaan viittaavien lausumien kohdalla raja avoimen ja spesifin tulkinnan välillä voi sen sijaan olla tulkinnanvaraisempi, ja monitulkintaisuutta on myös referointijaksoissa. Tulkintavihjeinä voivat toimia paitsi kontekstuaaliset tekijät (tieto puhetilanteesta, sen osallistujista ja puheenaiheesta) myös lauseen muoto- ja merkityspiirteiden konventionaalisuus. Esimerkiksi eräät interrogatiivi- ja imperatiivilausetyypit ovat eriytyneet spesifille puhuteltavalle osoitetuista kysymyksistä ja direktiiveistä konstruktioiksi, jotka ovat tunnistettavissa sekä muodoltaan että käyttöfunktioltaan.

Tulokset osoittavat, että yksikön 2. persoonan avoin käyttö on suomen murteissa itäinen piirre. Y2-lauseiden käyttö (no ko et tuntent ni sait istuu vaik koko päivä siin tuolil) on selvästi yleisintä kaakkoismurteissa, erityisesti inkerinsuomessa. Lisäksi Y2-lauseita esiintyy peräpohjalaismurteissa, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Savonlinnan seudun savolaismurteissa sekä vähemmissä määrin muissa savolaismurteissa ja kaakkoishämäläisissä murteissa. Inkerinsuomen puhujat käyttävät Y2-lauseita murrehaastatteluissa keskimäärin 13,6 kertaa tunnissa; Suomen kaakkoismurteiden puhujilla luku on 2,6/t ja peräpohjalaismurteiden puhujilla 1,2/t. Muiden murteiden aineistoissa esiintymiä on harvemmin kuin kerran kahdessa tunnissa. Eteläpohjalaismurteista ei ole yhtään esiintymää, ja lounaismurteissa, lounaisissa välimurteissa ja keski- ja pohjoispohjalaisissa murteissa ilmaisukeinon käyttö on hyvin harvinaista. Avoimissa Y2-lauseissa ei tavallisesti käytetä pronominisubjektia, mutta pronominia esiintyy jonkin verran kielialueen äärilaidoilla inkerinsuomessa ja Pohjois-Norjassa puhutuissa suomen murteissa.

Imperatiivilauseiden avoimen käytön levikki eroaa eräiltä osin avointen Y2-lauseiden levikistä. IMP-lauseiden (ee muuta kum piästäk kalat poes, ja muuta’ aena sittem paekkoo tuas toeseem paekkaa) käyttöalue ei painotu yhtä selvästi kaakkoon kuin Y2-lauseiden, vaan kaakkoismurteiden lisäksi siihen kuuluu savolaismurteet ja niistä erityisesti pohjoisimmat ja itäisimmät. Pohjois-Savon murrehaastatteluissa IMP-lauseita esiintyy keskimäärin 1,7, Suomen kaakkoismurteissa 1,6, inkerinsuomessa 1,5, Kainuussa 1,2 ja Pohjois-Karjalan ja Savonlinnan seudun murteissa 0,8 kertaa tunnissa. Lounaismurteissa, lounaisissa välimurteissa ja eteläpohjalaisissa murteissa IMP-lauseidenkin käyttö on hyvin harvinaista ja rajoittuu lähinnä sananlaskumaisiin neuvoihin tai ohjeisiin. Muissa murteissa IMP-lauseiden esiintymistiheys vaihtelee välillä 0,5–0,2/t. Sekä Y2- että IMP-lauseiden käyttö näyttää olevan kuitenkin vahvasti myös idiolektikohtainen piirre, ja samalta murrealueeltakin kotoisin olevien puhujien välillä on huomattavia eroja.