Kolmannen niiton nurmisäilörehun rehuarvo maidontuotannossa

  • Auvo Sairanen Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
  • Annu Palmio Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
  • Saara Nikander Kotieläinten ravitsemustiede, Helsingin yliopisto, Koetilantie 5, 00790 Helsinki
Avainsanat: maidontuotanto, nurmisäilörehu, jälkisato, rehuhyötysuhde

Abstrakti

Suomalaisessa rehuarvojärjestelmässä nurmisäilörehun energia-arvon laskennassa käytetään eri laskentakaavaa ensimmäisessä niitossa ja jälkikasvuissa. Toisen ja kolmannen niiton osalta laskukaava on sama ja jälkisatojen rehuarvo oletetaan samaksi. Maatilahavaintojen ja koetoiminnan perusteella nurmen syyssadon maidontuotantovaikutus ei kuitenkaan aina vastaa rehun energia-arvoa. Syinä odotettua pienempään tuotantovaikutukseen ovat alentunut säilörehun syönti tai syödyn energian alentunut hyväksikäyttö. Syyskauden vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat huomattavasti rehun laatuun, joten tarvitaan useita koetoistoja kolmannen niiton tuotantovaikutuksen arvioimiseksi. Aihepiiriin liittyen hanke toteuttaa kaksi ruokintakoetta, joista ensimmäinen on tehty alkuvuodesta 2017. Kokeen tavoitteena oli selvittää eri niittojen vaikutusta maitotuotokseen ja rehunsyöntiin.
Ensimmäisen satovuoden nurminatavaltaiset säilörehut paalattiin samalta 4.3 ha lohkolta. Niittopäivät olivat 5.6., 17.7. ja 31.8. Ensimmäisen ja toisen niiton rehujen esikuivatusaika oli 48 tuntia, kolmannen niiton 6 tuntia. Ruokintakokeessa käytettiin 42 lehmää kaksijaksoisessa cross-over koeasetelmassa. Koeruokinnat toteutettiin seosrehuina, joissa väkirehun osuus oli 41%. Seosrehussa käytetyt väkirehut olivat ohra ja rypsi suhteella 79/21. Lisäksi lehmät saivat kioskista houkutusrehuna 1.5 kg ohraa kioskissa tapahtuvaa elopainon punnitusta varten. Koko ruokinnan väkirehuosuudeksi tuli 45 %.
Säilörehujen D-arvot ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle niitolle olivat 700, 650 ja 687 g kg ka-1. Ensimmäisen niiton dieetillä syönti oli 1.1 kg ka suurempi verrattuna jälkikasvujen keskiarvoon. Toiseen niittoon verrattuna kolmannen niiton korjuuolosuhteet olivat huomattavasti paremmat ja rehun D-arvo korkeampi mutta säilörehun syönti jäi pienimmäksi. Kolmannen niiton osalta alentunut syöntimäärä korvautui rehun korkealla muuntokelpoisen energian (ME) pitoisuudella ja laskennallinen ME saanti oli sama toisella ja kolmannella niitolla. Vastaavasti ensimmäisessä niiton rehulla ME saanti oli korkein. Ensimmäisen ja kolmannen niiton rehuilla maitotuotos oli sama, mutta kolmannen niiton ruokinnalla matala maidon rasvapitoisuus laski energiakorjatun maidon (ekm) tuotosta. Matalan D-arvon toisen niiton rehulla tuotos jäi odotetusti matalimmaksi. Laskennallinen rehuhyötysuhde oli kolmannen niiton osalta numeroarvoisesti paras. Lehmien elopaino lisääntyi kolmannen niiton rehua käytettäessä muita niittoja vähemmän, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Hyvä rehuhyötysuhde tarkoittaa usein energian kohdentumista tuotokseen kudosten kustannuksella. Alkulypsykaudella kudosvarastojen purkamista tulisi välttää, joten kolmas niitto mahdollisesti korkeasta D-arvosta huolimatta ei ole suositeltava vaihtoehto vastapoikineille lehmille.
Johtopäätöksenä kolmannen niiton tuotannollinen arvo jäi matalan syönnin vuoksi heikommaksi, kuin mitä rehuanalyysin perusteella voisi odottaa. Lyhytaikaisessa kokeessa lehmät pystyivät kompensoimaan alentunutta syöntiä kudosvarastojen energialla. Lehmien matalan energiataseen vuoksi kokeen mukainen kolmannen niiton rehu ei ole suositeltava vaihtoehto tuotantokauden alussa. Tässä kokeessa kolmas niitto tuotti enemmän maitoa kuin toinen niitto ja sinällään on käyttökelpoista rehua maidontuotannossa.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
heinä 18, 2018