Omenanviljelyyn kestävyyttä paikallislajikkeista

  • Tuuli Haikonen Luonnonvarakeskus, Puutarhatuotanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö
  • Marja Rantanen Luonnonvarakeskus, Laukaa puutarha. Antinniementie 1, 41330 Vihtavuori
  • Saila Karhu Luonnonvarakeskus, Puutarhatuotanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö
  • Ibrahim Tahir Department of Plant Breeding, SLU Balsgård, Fjälkestadsvägen 459, 291 94 Kristianstad, Ruotsi
  • Larisa Gustavsson Department of Plant Breeding, SLU Balsgård, Fjälkestadsvägen 459, 291 94 Kristianstad, Ruotsi
  • Dag Røen Graminor AS, Njøsavegen 5, 6863 Leikanger, Norja.
  • Hilde Nybom Department of Plant Breeding, SLU Balsgård, Fjälkestadsvägen 459, 291 94 Kristianstad, Ruotsi
Avainsanat: omena, jalostus, varastointi, taudinkestävyys, perinnöllisyys

Abstrakti

Omenaa viljellään Suomessa 670 ha:n alalla. Kasvanut viljelypinta-ala mahdollistaa omenan tarjonnan myös sesongin ulkopuolella asettaen Suomessa viljeltäville lajikkeille uusia vaatimuksia. Ilmastonmuutoksen myötä vaikeasti torjuttavien tai niiden kasvitautien, joita ei voida suoraan torjua, esiintyminen on yhä yleisempää. Tulevaisuuden omenalajikkeen tulee olla taudinkestävä samalla kun mehukkuuden ja rapeuden tulee yhdistyä hyvään varastokestävyyteen. Suomalaiset paikallislajikkeet ovat usein terveitä ja niiden talvenkesto on hyvä. Paikallislajikkeiden perimä idän ja lännen risteyskohdassa tarjoaa monipuolista jalostusmateriaalia, vaikka paikallislajikkeiden alhaiset tai vaihtelevat sadot, hedelmän koko ja rakenne saattavat olla ammattiviljelyn este. Myöskään kestävyydestä uusille kasvintuhoojille ei ole tietoa. NordApp-hankeessa yhteispohjoismaisen esijalostustutkimuksen tavoitteena on saada tietoa paikallislajikkeiden sekä pohjoisiin olosuhteisiin jalostettujen lajikkeiden ominaisuuksista ja ominaisuuksien perinnöllisestä taustasta. Varastolaikku (Neofabraea spp.) heikentää varastoitavan omenan laatua ja ilmenee usein vasta varastoinnin loppuvaiheesssa. Neofabraea-lajit aiheuttavat myös nuorten versojen näivettymistä ja versokuolio-oireita. Hankkeessa olemme kartoittaneet varastotautien esiintymistä 26 paikallislajikkeen luomuviljellyissä omenoissa ja testanneet eri lajikkeiden alttiutta varastolaikulle. Varastolaikkua esiintyi yleisesti kahtena peräkkäisenä vuotena. Eristettyjen taudinaiheuttajakantojen itiö- ja rihmastomorfologian perusteella Suomessa esiintyy ainakin kahta Neofabraea-lajia. Osassa paikallislajikkeista esiintyi vain niukasti varastolaikkua ja niiden kestävyys keinotekoiselle tartutukselle oli hyvä. Hankkeessa on myös tutkittu Suomessa menestyvien omenalajikkeiden alttiutta hedelmäpuun syövälle (Neonectria ditissima) Ruotsissa ja etsitty DNA-markkeria taudin kenttäkestävyydelle. Taudinaiheuttaja kulkeutuu saastuneen kasvimateriaalin mukana, ja on leviämässä Etelä-Suomeen. Tautia voidaan rajoittaa vain viljelyteknisesti. Meneillään olevissa tutkimuksissa testataan useiden paikallislajikkeiden ja pohjoisten lajikkeiden kestävyyttä varastolaikulle tartutuskokein. Tulosten perusteella haetaan omenan perimästä kestävyyteen liittyviä kandidaattialueita genominlaajuisen assosiaatioanalyysilla (GWAS). Lupaavien paikallislajikkeiden ja kaupallisten lajikkeiden välillä tehdään risteytyksiä. Risteytysjälkeläistöä karsitaan taimivaiheessa mm. varastokestävyyden, hedelmäpuun syövän ja eri varastotautien kestävyyden DNA-markkerien avulla. Tulosten perusteella suomalaisissa vanhoissa paikallislajikkeissa on kestävyysominaisuuksia, joita kannattaa kartoittaa tulevaisuuden omenalajikkeita varten. Saatu tieto lajikkeiden taudinkestävyydestä on hyödyllistä myös luomu- ja IPM-viljelyn lajikevalinnassa

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
tammi 31, 2016