Härkäpapusäilörehu lypsylehmien ruokinnassa

  • Annu Palmio Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
  • Auvo Sairanen Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
  • Kaisa Kuoppala Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Tietotie 2 C, 31600 Jokioinen
  • Marketta Rinne Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia, Tietotie 2 C, 31600 Jokioinen
Avainsanat: härkäpapu, valkuainen, lypsylehmä

Abstrakti

Lypsylehmän tärkeimmät valkuaisen lähteet ovat nurmisäilörehu ja vilja, mutta korkean tuotoksen saavuttamiseksi käytetään lisäksi valkuaistäydennysrehuja; yleisimmin rypsiä, josta vain neljäsosa on kotimaista. Yksi mahdollisuus valkuaisomavaraisuuden parantamiseen on palkokasvien hyödyntäminen. Palkoviljojen korjuu kokoviljasäilörehuna on Suomessa monin paikoin viljelyvarmempaa verrattuna siemenkasvuston korjuuseen. Luke Maaningalla järjestetyssä lypsylehmien ruokintakokeessa tutkittiin kokoviljana korjatun härkäpavun mahdollisuutta toimia ostorypsin korvaajana. Lisäksi tutkittiin härkäpapusäilörehun vaikutusta syöntiin ja tuotokseen nurmisäilörehuun verrattuna. Härkäpapu (lajike Taifun) niitettiin lautasniittokoneella ja säilöttiin pyöröpaaleihin 20 h esikuivausajan jälkeen käyttäen AIV2Plus-säilöntäainetta 5 l/tonni. Härkäpapusäilörehun raakavalkuaispitoisuus (rv) oli 181 g/kg ka ja D-arvo 646 g/kg. Ensimmäisen niiton nurmisäilörehun vastaavat pitoisuudet olivat 160 g/kg ka ja 687 g/kg ka. Kokeessa oli mukana 27 ayrshire- ja holsteinlehmää. Koeasetelma oli toistetut 3 × 3 latinalaiset neliöt. Koeruokintoina oli kolme erilaista seosrehua, joissa kaikissa väkirehun osuus oli 40 %. Kontrolliseos (K) sisälsi vain nurmisäilörehua ja ohraa. Härkäpapuseoksessa (H) oli härkäpapu- ja nurmisäilörehua (härkäpapusäilörehun osuus 75 % kuivaaineesta) sekä ohraa. Rypsiseoksessa (R) oli nurmisäilörehua, ohraa ja rypsiä. H- ja R-seosten rvpitoisuudet pyrittiin saamaan samoiksi, joten rypsin määrä R-seoksessa oli varsin maltillinen, noin 6 % kuiva-aineesta. Seosten toteutuneet rv- (g/kg ka) ja energiapitoisuudet (MJ ME/kg ka) olivat 140 ja 11,8 (K), 151 ja 11,6 (H) sekä 155 ja 11,7 (R). H- ja R-ruokinnat lisäsivät lehmien rehunkulutusta, maito- ja energiakorjattua maitotuotosta (ekm) sekä maidon valkuaispitoisuutta K-ruokintaan verrattuna. Kuiva-aineensyönti oli noin 1,5 kg korkeampi H- ja R-ruokinnoilla verrattuna K-ruokintaan (p<0,001). Lehmien maitotuotokset olivat 32,0 (K), 33,5 (H) ja 34,1 kg/pv (R). H- ja R-ruokintojen välinen ero maitotuotoksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Se nsijaan ekm-tuotos oli R-ruokinnalla merkitsevästi korkeampi kuin H-ruokinnalla (36,6 vs. 37,6 kg/pv, p=0,028). Paras energian ja typen hyväksikäyttö saavutettiin K-ruokinnalla. H- ja R-ruokintojen välillä ei ollut eroa ravintoaineiden hyväksikäytöissä. Tutkimuksessa tuotosvasteet rv:n saannin lisäykselle olivat hyvät, 3,5 (H) ja 3,7 kg maitoa/kg rv (R). Valkuaisen lähteenä kokoviljaksi korjattu härkäpapu ei ole aivan rypsin veroinen johtuen sen selvästi pienemmästä ohitusvalkuaisen määrästä. Härkäpapusäilörehu lisää kuitenkin selvästi syöntiä ja tuotosta pelkkään nurmisäilörehuun verrattuna. Palkoviljojen käytössä on myös muita etuja kuten lannoituskustannusten alentuminen ja korkea kuiva-ainesato vain yhdellä korjuulla. Kokoviljana korjattu härkäpapu on potentiaalinen vaihtoehto lypsylehmien rehustukseen korvamaan osan tarvittavasta rypsistä sekä nurmisäilörehusta.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
tammi 31, 2016