Lehmien ylläpitotarpeen ja muuntokelpoisen energian käytön tehokkuuden perinnöllinen vaihtelu maidontuotannossa

  • Marja-Liisa Sevón-Aimonen Luonnonvarakeskus (Luke), Vihreä teknologia
  • Mike Coffey Scotland’s Rural College, UNITED KINGDOM
  • Martin Lidauer Luonnonvarakeskus (Luke), Vihreä teknologia
  • Tianhai Yan Agrifood-Food and Biosciences Institute, UNITED KINGDOM
Avainsanat: perinnölliset tunnusluvut, maidontuotanto, ylläpitotarve, tehokkuus

Abstrakti

Tutkimus kuului osana EU:n rahoittamaan Solid (Sustainable Organic and Low Input Dairying) -hanketta ja työpaketin tarkennettuna tavoitteena oli selvittää ylläpitotarpeen ja muuntokelpoisen energian käytön tehokkuuden perinnöllistä vaihtelua maidontuotannossa. Aineiston lähtömateriaalina käytettiin 17 vuoden aikana tehdyistä metaboliakammiotutkimuksista koottua aineistoa (AFBI Hillborough), joka sisälsi yhteensä 734 havaintoa 296 holstein-friisiläislehmältä. Varianssikomponenttien estimointia varten aineistosta poimittiin eläimet, joilla oli polveutumistiedot. Mukaan hyväksyttiin vain sellaiset yksittäiset kokeet, joissa oli vähintään kolme polveutumistietoehdot täyttävää lehmää. Lisäksi lehmien isiltä vaadittiin vähintään kaksi ehdot täyttävää tytärtä. Lopullinen analyysiaineisto sisälsi 469 havaintoa kaikkiaan 161 lehmältä, jotka olivat 64 sonnin jälkeläisiä. Sukulaisuusaineisto sisälsi 1297 eläintä. Varsinaiset tutkittavat muuttujat olivat muuntokelpoisen energian tarve ylläpitoon (MEm) ja muuntokelpoisen energian käytön tehokkuus maidontuotannossa (kl). Nämä arvot oli laskettu lehmäkohtaisesti metaboliakammiotulosten perusteella. Lisäksi analysoitiin energiakorjatun maidon tuotanto muuntokelpoisen energian syöntiä kohti (ECE) sekä elopaino (LWT) vertailuominaisuutena. Varianssikomponentit estimointiin eläinmallilla DMU-ohjelmistoa ja Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmää käyttäen. Malli sisälsi kokeen numeron sekä luokitellun karkearehun osuuden kiinteinä tekijöinä ja additiivisen eläintekijän, pysyvän eläintekijän ja jäännöstekijän satunnaisina. Varianssikomponenteista laskettiin eläinkohtaisen pysyvän ympäristövarianssin osuus kokonaisvarianssista (c2) ja periytymisaste (h2) keskivirheineen (SE). Muuttujien MEm ja kl c2 ja h2 estimaatit eivät eronneet nollasta. Sekä ECE:n (0,09 ± 0,04) että LWT:n (0,25 ± 0,23) c2 poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi nollasta. ECE:ssä (0,05 ± 0,09) näytti olevan perinnöllistä vaihtelua vaikkakaan h2 poikennut tilastollisesti nollasta. ECE:n erona MEm- ja kl-muuttujiin on, että elopainon muutosta ei ole muuttujaa laskettaessa otettu huomioon. Myös vertailuominaisuutena olleen LWT:n (0,50 ± 0,23) h2 poikkesi tilastollisesti nollasta ja oli ominaisuudelle yleensä saatujen estimaattien tasoa. Vaikka aineisto oli laajuudeltaan huomattava lehmien energiametaboliatutkimuksen alalla, oli eläinmäärä liian pieni varianssikomponenttien luotettavaan estimointiin varsinkin heikosti periytyvissä ominaisuuksissa. Tämän aineiston perusteella ei muuntokelpoisen energian tarpeessa ylläpitoon tai energian käytön tehokkuudessa maidontuotantoon ilmennyt perinnöllistä vaihtelua, joka tarkoittaa ettei näiden ominaisuuksien kehittäminen jalostusvalinnalla olisi mahdollista. Energiakorjatun maidon tuotannossa muuntokelpoisen energian syöntiä kohden näytti kuitenkin olevan viitteitä perinnöllisestä vaihtelusta

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
tammi 31, 2016