Härkäpapu lypsylehmien valkuaisrehuna

Kirjoittajat

  • Laura Puhakka
  • Seija Jaakkola
  • Tuomo Kokkonen
  • Aila Vanhatalo Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos, PL 28 (Koetilantie 5), 00014 Helsingin yliopisto

Avainsanat:

härkäpapu, lypsylehmä, maitotuotos, nurmisäilörehu, rypsirouhe, syönti, valkuaisrehu

Abstrakti

Suomen valkuaisomavaraisuutta voidaan parantaa lisäämällä palkoviljojen viljelyä ja käyttämällä niitä tuotantoeläinten rehuksi. Härkäpapu on potentiaalinen valkuaisrehu, mutta tutkimustuloksia härkäpavun käytöstä lypsylehmien ruokinnassa on julkaistu erittäin vähän. Tutkimustiedon tarve ja kiinnostus härkäpavun soveltuvuudesta erityisesti meille tyypilliseen nurmisäilörehuvaltaiseen ruokintaan on lisääntynyt huomattavasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää härkäpavun tuotantovaikutusta ja ravintoaineiden hyväksikäyttöä lypsylehmien ruokinnassa. Härkäpapua tutkittiin kahdessa kokeessa Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa. Ensimmäisessä kokeessa oli kahdeksan 2 - 4 kertaa poikinutta ay-lehmää. Kokeen alkaessa poikimisesta oli kulunut keskimäärin 100 pv. Koemallina oli toistettu 4 x 4 latinalainen neliö. Isonitrogeenisissä väkirehuissa valkuaisen lähteenä oli rypsirouhe, härkäpapu tai näiden sekoitus (1:1) vastaten 3,5 kg:n rypsiannosta/pv. Kontrolliväkirehuun ei lisätty valkuaista. Väkirehuannos oli 14 kg/pv. Koejaksoja oli neljä ja yhden jakson pituus oli 21 päivää. Toisessa ruokintakokeessa oli mukana 12 ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut keskimäärin 111 pv kokeen alussa. Syklisessä jaksokokeessa oli kuusi väkirehuruokintaa, kaksi 6 eläimen blokkia (ensikot ja vähintään 2 kertaa poikineet) ja kolme 21 vuorokauden jaksoa. Valkuaislähteenä väkirehuissa oli rypsirouhe, härkäpapu tai niiden sekoitus (1:1) joko matalalla tai korkealla valkuaistasolla vastaten vanhemmilla lehmillä 1,5 ja 3,5 kg rypsiä/pv. Lehmät saivat väkirehua keskimäärin 11 kg/pv. Molemmissa kokeissa lehmät saivat hyvälaatuista nurmisäilörehua vapaasti. Ensimmäisessä kokeessa valkuaisruokinnat lisäsivät säilörehun syöntiä ja maitotuotosta (+1,6 - 5,1 kg/pv) kontrolliin verrattuna. Odotusten vastaisesti härkäpapuruokinta lisäsi syöntiä ja maitotuotosta enemmän kuin rypsiruokinta. Maitotuotos sekä valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset olivat kuitenkin suuremmat, kun puolet rypsirouheesta korvattiin härkäpavulla verrattuna rypsirouheen täydelliseen korvaamiseen härkäpavulla. Tutkimuksen toisessa kokeessa rypsiruokinta lisäsi syöntiä ja maitotuotosta (keskimäärin +2,2 kg/pv) enemmän kuin härkäpapuruokinta. Syönti lisääntyi korkeamman valkuaistason rypsiruokinnoilla mutta väheni härkäpapuruokinnoilla. Maidon valkuaispitoisuus sekä valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset olivat suuremmat rypsiruokinnalla verrattuna härkäpapuruokintaan. Valkuaistason nosto lisäsi maidon ureapitoisuutta kaikilla ruokinnoilla ja ureapitoisuus lisääntyi myös härkäpapuruokinnalla verrattuna rypsiruokintaan. Ruokintakokeiden perusteella härkäpapu lisää maitotuotosta verrattuna väkirehuruo-kintaan, jossa ei ole valkuaista mutta maitotuotos ei yllä rypsistä saatavan tuotosvasteen tasolle.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2014-01-31