Lypsykarjatilojen yksikkötuotantokustannuksen muutos
Avainsanat:
lypsykarjatilat, yksikkökustannus, lehmä, alue, kokoluokkaAbstrakti
Lypsykarjatilojen määrä on vähentynyt 57 % vuodesta 2000 vuoteen 2012, mutta lehmien lukumäärä vain 22%. Vuonna 2000 lypsykarjatiloilla oli keskimäärin 15,9 lehmää, kun taas vuonna 2011 lehmiä oli 26,9. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lypsykarjatilojen tuotantokustannusten muuttumista MTT:n kannattavuuskirjanpitotoimintaan osallistuvilla lypsykarjatiloilla 2000–2011. Tuotantokustannuksia tarkasteltiin yksikkötasolla siten, että lypsykarjatilan kokonaistuotantokustannukset jaettiin tuotetulla maitomäärällä (c/l). Tutkimusaineisto oli paneelimuotoinen kirjanpitoaineisto, joka mahdollisti tilojen välisten erojen huomioimisen, kun niiden ominaisuudet muuttuivat aikajaksolla 2000–2011. Aineistossa oli yhteensä 4 205 havaintoa ja 633 tilaa. Kustannukset deflatoitiin kuluttajahintaindeksillä vuoden 2011 tasoon. Tarkastelut tehtiin lineaarisella sekamallilla. Kuvailevan tarkastelun mukaan tuotantokustannus oli 2000–2011 keskimäärin 99,9 c/l. Vuodesta 2000 vuoteen 2011 mennessä tuotantokustannus pienentyi noin 7%. Tuotantokustannus on vaihdellut eri tukialuilla. A-, C1- ja C2-tukialueilla tarkastelujakson keskimääräinen tuotantokustannus oli lähestulkoon sama (95,5 c/l, 96,2 c/l ja 96,7 c/l, vastaavasti). Tukialueilla B ja C2P–C4 tuotantokustannus oli 108,6 c/l ja 106,3 c/l (tutkimuksessa tukialueet C2P, C3 ja C4 yhdistettiin). Tarkasteltaessa tuotantokustannusta tilojen kokoluokkien (luokittelu standardituotoksen perusteella) mukaan, havaittiin pienillä tiloilla (standardituotos alle 50 000 €) selvästi keskisuuria (50 000–100 000 €) ja suuria (yli 100 000 €) kokoluokkia suurempi kustannustaso. Myös kustannusten vuotuinen vaihtelu oli pienillä tiloilla suurempaa. Mallin tulosten perusteella tilojen tuotantokustannusten vuosien välinen korrelaatio on suuri (0,492; p<0,001). Kustannukset muuttuvat tiloilla ajan kuluessa eri nopeudella (p<0,020). Mallissa aikamuuttujan vaikutus (1,485; p<0,001) on kaksinkertainen lehmämäärän vaikutukseen (–0,708; p<0,001) verrattuna. Tulos voidaan tulkita niin, että tilaa pitäisi kasvattaa vuosittain kahdella lehmällä, jotta voitaisiin kompensoida vuotuinen ajan kuluessa tapahtunut kustannusten kasvu. Tukialue selittää heikosti tuotantokustannusten eroja. Vain B-tukialue erottuu pohjoisimmista tukialueista (C1, C2 ja C2P–C4) siten, että B-alueella on muita tukialueita suurempi kustannus. Mallin mukaan pienin kokoluokka eroaa muista kokoluokista merkitsevästi (p<0,001) siten, että yksikkökustannukset ovat suuremmat pienillä tiloilla. Keskisuuri ja suuri kokoluokka eivät eroa toisistaan merkitsevästi (p=0,161).
