Turkiseläinten lanta ohran kasvinravitsemuksessa
Avainsanat:
minkinlanta, ketunlanta, turkislanta, virtsa, pelletti, hallikasvatus, ohra, typpi, starttityppi analyysimenetelmätAbstrakti
Minkin virtsaa, sontalietettä ja ketun lietelantaa sellaisenaan ja eri tavoin jalostettuna tutkittiin ohran typen lähteenä Jokioisilla vuonna 2012 aitosavella toteutetussa kenttäkokeessa. Minkin virtsa ja sontaliete olivat peräisin häkkikanalan kaltaisesta turkiseläinten hallikasvattamosta. Tässä kasvatusjärjestelmässä turkiseläinten lanta voidaan kerätä ilman kuivikkeita ja typen tappiot ovat hyvin pienet suhteessa perinteisen varjotalokasvatuksen kuivikelannasta syntyviin. Näin kerätyssä turkiseläintenlannassa typen ja fosforin pitoisuussuhde ei oleellisesti poikkea esimerkiksi sianlietelannan vastaavasta. Jalosteet olivat sontalietteestä separoitu kuivaosa ja nesteosa sekä kompostoimattomasta ja kompostoidusta kuivaosasta valmistetut pelletit. Tuotteita käytettiin 90 kg/ha liukoista typpeä vastaava määrä analysoituna 1:60 vesiuutolla lukuun ottamatta pellettejä, joissa kokonaistypen annos 170 kg/ha muodostui rajoittavaksi tekijäksi, ja niitä käytettiin tätä kokonaistyppimäärää vastaava annos. Käyttömäärät olivat 6,5 – 11,2 t/ha. Saatua satoa verrattiin kylvölannoituksen yhteydessä sijoitetun mineraalilannoitteen typen tuottamaan satoon eri typpitasoilla tuotetun typen tuotantofunktion avulla. Turkiseläinten lannan lisäksi vastaavissa käsittelyissä ei käytetty mineraalilannoitteen typpeä, mikä johti siihen, että sadot jäivät selvästi huonommiksi kuin sijoitetulla mineraalilannoitteen typellä. Merkittävä osuus tästä johtui siitä, että turkiseläinten lanta ja sen jalosteet levitettiin kiinteiden jakeiden tapauksessa hajalevitystä ja nestemäisten jakeiden osalta letkulevitystä imitoiden, jota seurasi tunnin kuluttua multaus joustopiikkiäkeellä. Koska typpeä ei annettu optimaaliseen paikkaan, ohra kärsi typen pulasta kasvukauden alussa. Suomalainen lanta-analyysimenetelmä ja lannoitevalmistelainsäädännön mukaisesta liukoisen typen analyysimenetelmästä modifioitu analyysimenetelmä 1:60 vesiuutolla 1:5 sijasta antavat keskenään samankaltaisen kuvan turkiseläinten lannan liukoisen typen tuotantovaikutuksesta. Parhaiten näillä menetelmillä analysoidun liukoisen typen pitoisuus ennusti virtsan, separoidun kuivaosan ja kompostoitujen pelletien typen tuotantovaikutusta. Sato oli näitäkin jakeita käytettäessä kuitenkin 30 - 40 % pienempi kuin samalla määrällä mineraalilannoitteen typpeä. Turkiseläinten lantaa ja sen jatkojalosteita ei voida suositella ohran kaltaisten kasvien ainoaksi typen lähteeksi kuten tässä kokeessa, vaan sen ohella on käytettävä kylvön yhteydessä sijoittamalla annettavaa merkittävä määrä, ehkä 2/3, starttityppeä. Tällöin fosforimäärät jäävät varsin kohtuullisiksi varsinkin jos kokonaisfosforista otetaan huomioon vain 40 %. Tällöin turkislannan määrä jää varsin pieneksi ja sopivan levitysmenetelmän löytäminen on uusi haaste.
