Seosrehun tärkkelyspitoisuuden vaikutus lehmien liikkumisaktiivisuuteen ja maitotuotokseen automaattilypsynavetassa
Avainsanat:
automaattinen lypsyjärjestelmä, lypsylehmä, seosrehu, tärkkelys, eläinliikenneAbstrakti
Hyvin toimiva automaattilypsy edellyttää, että lehmät menevät vapaaehtoisesti lypsettäväksi. Lypsyn aikana annettava väkirehu houkuttelee lehmän lypsylle, jos lehmän rehun saantihalu ei tule tyydytettyä ruokintapöydän tai väkirehukioskin rehuista. Ruokintapöydältä tarjottavan seosrehun koostumuksen on esitetty vaikuttavan lehmäliikenteeseen eli lehmien liikkumisaktiivisuuteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin seosrehun tärkkelyspitoisuuden vaikutusta rehun syöntiin, maitotuotokseen ja lehmien vapaaehtoiseen kulkuun lypsyrobotille.
Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa syksyllä 2012. Pihaton kaikki lehmät olivat koeruokinnalla, mutta tulokset laskettiin vain sopivassa tuotosvaiheessa olevilta 39 lehmältä. Poikimisesta oli kulunut keskimäärin 104 päivää kokeen alkaessa. Kokeessa oli kolme kahden viikon jaksoa. Ensimmäisellä jaksolla lehmät saivat tärkkelyspitoista seosrehua (T), toisella jaksolla osa tärkkelyksestä korvattiin kuidulla (K) ja viimeisellä jaksolla lehmät palasivat tärkkelyspitoiselle ruokinnalle (T). Tärkkelyspitoisuuden muutos toteutettiin korvaamalla puolet seosrehun viljasta kuitupitoisemmalla väkirehulla. Seosrehussa oli väkirehua 42 % ja käymislaadultaan sekä sulavuudeltaan hyvää (D-arvo 727 g/kg ka) nurmisäilörehua 58 % kuiva-aineesta. Lisäksi lehmät saivat lypsyjen aikana teollista täysrehua, jonka annos vakioitiin lehmittäin maitotuotoksen mukaan (4, 6 tai 8 kg/pv). Lehmät lypsettiin automaattisessa lypsyjärjestelmässä, jossa eläinten kulku oli täysin vapaa. Lehmien haku lypsyrobotille vakioitiin hakuaikojen ja haun syyn suhteen (lypsystä yli 11 tuntia). Jakson ja samalla ruokinnan vaikutus lehmien lypsy-, tuotos- ja syöntitietoihin analysoitiin regressioanalyysilla SAS:in Mixed-proseduurilla.
Tärkkelyspitoisuudet olivat koko rehuannoksessa (seosrehu + robottiväkirehu) keskimäärin 193 (T) ja 127 (K) g/kg ka, seosrehussa 172 (T) ja 87 (K) g/kg ka ja väkirehussa (robotti+seosrehu) 354 (T) ja 233 (K) g/kg ka. Kokeen aikana ruokinnan väkirehuosuus oli 54,7 % kuiva-aineesta ja robottirehun osuus väkirehusta 40 %. Seosrehun syöntimäärä (18,9 kg ka) ja syöntikerrat päivässä pysyivät hyvin tasaisena koko kokeen ajan. Maitotuotos (40,4 – 39,3 – 38,6 kg/pv) ja robottilypsyjen määrä (3,12 –3,03 – 2,89 kpl/pv) vähenivät lineaarisesti kokeen aikana siirryttäessä jaksolta 1 jaksolle 3 muutosten kuvatessa lähinnä lypsykauden etenemistä. Tulosten perusteella tärkkelyspitoisempi seosrehu ei vähentänyt tuotosta tai lypsykertoja kuituruokintaan verrattuna. Koelehmien hakukertoja lypsylle oli hieman vähemmän jaksolla 2 kuin jaksoilla 1 ja 3 (0,15 – 0,12 – 0,16 kertaa/lehmä/päivä), mikä tarkoitti 39 koelehmän ryhmässä noin 1,4 hakukertaa vähemmän päivässä lehmien saadessa kuitupitoisempaa rehua. Tässä kokeessa käytetty tärkkelyspitoisempi seosrehu ei lisännyt oleellisesti lehmien hakutarvetta lypsyrobotille eikä vähentänyt seosrehun syöntiä kuitupitoisempaan rehuun verrattuna.
