Lehmien elopainon ja painonmuutosten mallintaminen päivittäisten punnitusten avulla
Avainsanat:
elopaino, lypsylehmä, energiatase, rehun hyväksikäyttöAbstrakti
Lypsykauden alussa lehmien rehun syönti ei aina pysty kattamaan energian tarvetta, tällöin lehmä joutuu käyttämään kudosvarastojaan lisäenergialähteenä. Tämän seurauksena lypsykauden alussa lehmän elopaino putoaa ja vastaavasti lypsykauden edetessä kudosvarastojen jälleen täydentyessä elopaino nousee. Mikäli elopainonmuutos ja sen koostumus voitaisiin mitata harhattomasti, kuvaisi elopainonmuutos suoraan lehmän energiatasetta. Myös lehmien rehun hyväksikäyttöä arvioitaessa energianmuuntoyhtälön residuaalilla (residual energy intake, REI) ennustevarmuus on ratkaisevasti liitoksissa mitattuun elopainoon ja elopainonmuutokseen. Lypsylehmän yksittäinen elopainopunnitus on riippuvainen useista tekijöistä kuten esimerkiksi ruuansulatuskanavan täyteisyydestä punnittaessa. Tämä aiheuttaa peräkkäisiin punnituksiin ylimääräistä vaihtelua, mikä vaikeuttaa energiataseen ja rehun hyväksikäytön laskemista. Mallintamalla raakahavainnot tilastollisella mallilla, voidaan merkittävästi parantaa tietojen luotettavuutta. Systemaattisten virhetekijöiden vaikutukset kuten dieetinmuutos ja laidunkauden aloitus voidaan ottaa huomioon tilastollisessa mallissa. Lehmäkohtainen vaihtelu voidaan mallintaa olettamalla joka lehmälle oma yksilökohtainen painokäyrä.
Tässä tutkimuksessa selvittiin mallintamisen mahdollisuutta parantaa elopainomittausten käyttökelpoisuutta lypsylehmien energiataseen ja rehunkäyttökyvyn ennustamiseen. Tutkimusaineisto koostui MTT:n Jokioisten navetan 211 lehmän päivittäisistä paino- (kaksi mittausta per päivä), syönti -ja tuotosmittauksista sekä kuukausittaisista kuntoluokituksista, kaiken kaikkiaan aineisto sisälsi 48298 havaintopäivää. Ensikoita aineiston lehmistä oli 158. Lehmien lypsykauden keskimääräinen punnittu paino vaihteli 449 kilosta 837 kiloon keskimääräisen painon ollessa 607 kg. Kuntoluokka oli keskimäärin 2,99 vaihdellen yksittäisissä määrityksissä 2,25 – 4,5.
Perusmallina käytettiin REI laskelmissa usein käytettyä lehmäkohtaista regressioyhtälöä, jossa painot mallinnetaan lypsykauden vaihetta (days in milk, DIM) kuvaavalla toisen asteen polynomilla ja lypsykauden alussa nopeasti laskevalla funktiolla exp (-0.10*DIM). Perusmallin tuloksia verrattiin satunnaisregressiosekamalliyhtälöllä laskettuihin ennusteisiin, joissa päivittäisvaihtelua kuvattiin punnitusperiodilla ja lehmäkohtaista vaihtelua mallintavilla lehmäkohtaisilla yksilöllisillä painokäyrillä. Lopuksi punnittuja painoja ja perusmallilla sekä sekamalleilla laskettuja lehmäkohtaisia elopainoja ja painomuutoksia käytettiin energiataseen mallintamiseen. Sekamalliyhtälön mukaan arvioitiin lehmät 59,3 kg ensikoita painavammiksi. Lehmien välinen varianssi oli (89,1 kg)2 ja sekamalliyhtälön jäännöstermin varianssi oli (9,1 kg)2. Sekamallin perustella laskettujen päivittäisten painomuutosten korrelaatio laskennalliseen energiataseeseen vaihteli lypsykauden eri vaiheissa, lypsykauden alussa ja lopussa korrelaatio oli yli 0,5, mutta lypsykauden keskivaiheessa selvästi alhaisempi.
