WelFur: Sinikettujen ja hopeakettujen stereotyyppinen käyttäytyminen lisääntymiskaudella Suomessa ja Norjassa

Kirjoittajat

• Hanna Huuki Itä-Suomen yliopisto, Biotieteiden laitos, Kuopion kampus, PL 1627, 70211 Kuopio
• Anne Lene Hovland Universitetet for miljø og biovitenskap, Institutt for husdyrog akvakultuvitenskap, Postboks 5003, 1432 Ås, Norge
• Jaakko Mononen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 71750 Maaninka
• Leena Ahola Itä-Suomen yliopisto, Biotieteiden laitos, Kuopion kampus, PL 1627, 70211 Kuopio
• Tarja Koistinen Itä-Suomen yliopisto, Biotieteiden laitos, Kuopion kampus, PL 1627, 70211 Kuopio

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75458

Avainsanat:

sinikettu, hopeakettu, stereotyyppinen käyttäytyminen, hyvinvointi, hyvinvoinnin arvioiminen

Abstrakti

WelFur-hankkeen tarkoituksena on kehittää arviointimenetelmä turkiseläinten hyvinvoinnin mittaamiseen tilatasolla. Tämän työn tavoitteena oli selvittää WelFur-mittaristoon kehitetyn, stereotyyppistä käyttäytymistä mittaavan mittarin käyttökelpoisuutta ja soveltuvuutta erilaisiin olosuhteisiin turkistiloilla. Lisäksi tavoitteena oli tutkia stereotyyppisen käyttäytymisen yleisyyttä eri kettulajeilla (sinikettu ja hopeakettu) ja eläintyypeillä (urokset, pennuttomat naaraat, pentuja hoitavat naaraat) lisääntymiskauden aikana.Mittaria testattiin turkistiloilla Norjassa (N=6) ja Suomessa (N=4) kesä-heinäkuussa 2011. Arvioijat tarkkailivat Norjassa yhteensä 862 kettua (5 % sinikettuja, 95 % hopeakettuja) ja Suomessa 831 kettua (77 % sinikettuja, 23 % hopeakettuja). Stereotyyppisen käyttäytymisen esiintyvyyttä mitattiin tarkkailemalla 8-12 ketun ryhmiä eri puolilla tilaa. Ennen tarkkailua kettujen annettiin tottua ihmisen läsnäoloon kolmen minuutin ajan, jonka jälkeen valittujen yksilöiden käyttäytymistä tarkkailtiin minuutin ajan. Tarkkailussa kirjattiin yksilöiden aktiivisuus (aktiivinen tai lepää) ja stereotyyppinen käyttäytyminen. Stereotyyppisen käyttäytymisen esiintyminen suhteutettiin aktiivisten yksilöiden määrään.Yhdellä tilalla Suomessa ja kahdella tilalla Norjassa ei havaittu stereotyyppistä käyttäytymistä. Kaikista hopeaketuista 73 % ja siniketuista 57 % oli aktiivisia tarkkailun aikana. Stereotyyppisesti käyttäytyvien kettujen määrä erosi tilojen välillä (1,9±1,6 % (ka±SD), 0-4,1 % (min-max); x2: p<0,05), mutta aktiivisuuteen suhteutetun stereotyyppisen käyttäytymisen määrässä ei tilojen välillä ollut eroja (2,8±2,2 %, 0-4,9 %; Kruskal-Wallis: p>0,05). Stereotyyppisesti käyttäytyvien eläinten osuus kaikista tarkkailluista eläimistä (Norja: 2,1 %, Suomi: 1,8 %) tai stereotyppisesti käyttäytyvien kettujen osuus aktiivisista ketuista (Norja: 2,9 %, Suomi: 2,9 %) ei eronnut maiden välilx(x2 ja Mann-Whitney: p>0,05). Hopeaketuilla esiintyi enemmän stereotyyppistä käyttäytymistä kuin siniketuilla (hopeakettu: 2,8 %, sinikettu: 0,7 %; x2: p<0,05), mutta aktiivisuuteen suhteutetun stereotyyppisen käyttäytymisen osuudessa lajien välillä ei ollut eroa (Sinikettu: 1,3 %, Hopeakettu: 3,8 %; KW: p>0,05). Eri eläintyyppien välillä ei ollut eroja stereotyyppisesti käyttäytyvien yksilöiden määrässä (urokset: 0 %, pennuttomat naaraat: 2,5 %, pentuja hoitavat naaraat: 1,9 %, sukupuoli epäselvä: 1,5 %; x2: p>0,05) tai aktiivisuuteen suhteutetun stereotyyppisen käyttäytymisen määrässä (urokset: 0 %, pennuttomat naaraat: 4,0 %, pentuja hoitavat naaraat: 2,7 %, sukupuoli epäselvä: 2,4 %; KW: p>0,05).Tulosten osoittavat, että stereotyyppistä käyttäytymistä esiintyy turkistiloilla vähän. WelFur mittaristoon kehitetty menetelmä on nopea ja soveltuu stereotyyppisen käyttäytymisen määrään mittaamiseen tilatasolla, ja sillä voidaan erottella tiloja stereotyyppisen käyttäytymisen määrän mukaan. Mittarin luotettavuutta on kuitenkin vielä syytä tutkia.