Herne on vaativa suorakylvettävä
Avainsanat:
herne, valkuaiskasvit, palkokasvit, muokkaus, kylvö, kyntö, kevytmuokkaus, suorakylvöAbstrakti
Suorakylväjä tarvitsee vaihtoehtoja kasvivalikoimaansa muun muassa pellon pintaan jäävän olkimäärän hallitsemiseksi ja kasvitautien hillitsemiseksi. Ilmakehän typpeä sitova herne on viljaa vähäisemmän ja nopeasti hajoavan puintitähteensä ansiosta erinomainen lisä myös muokkaamattoman maan kiertoon. Toisaalta herne on viljoja vaativampi suorakylvettävä. Kylvötiheyttä on lisättävä muokattuun maahan verrattuna saman kasvutiheyden saavuttamiseksi, vaikka kallis siemen ei siihen houkuta. Hyvänkin taimettumisen jälkeen herne kärsii herkästi alkukesän sateista, jos maan kuohkeus tai vettä johtavien huokosten määrä ei riitä. Maan kasvukuntoon onkin kiinnitettävä erityistä huomiota herneen suorakylvöä harkittaessa. Parhaimmillaan herneestä saadaan hyviä satoja muokkaamattomassa maassa.
Jokioisten savimailla on kuuden vuoden ajan tehty kokeita, joissa herneen suorakylvöä on verrattu muokatun maan kylvöön. Vuosina 2005 – 2008 tutkittiin herneen ja neljän muun kasvin suorakylvöä kevätvehnän esikasveina. Vuonna 2010 herneen kasvua verrattiin muokatuissa ja kahdeksatta vuotta suorakylvetyssä maassa. Vuodesta 2005 lähtien herne on ollut mukana muokatun ja muokkaamattoman maan viljelykiertokokeissa.
Sää on usein ratkaiseva tekijä, kun muokatun ja muokkaamattoman maan keskinäinen ero sadon määrän suhteen kasvukausien välillä vaihtelee. Herne reagoi ohraakin voimakkaammin säihin, sitä suorastaan voi pitää mittarina pellon alttiudelle ongelmiin suorakylvösysteemissä. Jos kylvöajasta on selvitty kunnialla, on alkukesän sateisuus eniten ongelmia aiheuttava tekijä suorakylvetylle kasville. Sateita seuraavat pitkät hellekaudet täydentävät stressin. Kyseisissä oloissa vuonna 2010 muokkausmenetelmän vaikutus näkyi erityisen voimakkaasti herkän herneen kasvussa. Muokkaamattoman maan herne oli kokeessamme melko harvaa ja erittäin lyhyttä eikä kasviyksilöä kohti ollut kuin yksi tai kaksi pientä palkoa. Siemensadon määrä oli 570 kg/ha. Parhaiten herne menestyi syyskynnetyssä maassa, jossa siemensadon määrä oli 2580 kg/ha. Syksyllä kultivoidun maan siemensato oli 2150 kg/ha.
Vuodet 2005 - 2007 olivat suorakylvölle edullisia kuivan alku- ja keskikesän ansiosta. Viljojen jyväsadot olivat suorakylvössä muokattua maata suuremmat. Herneen siemensato oli silti suurempi kynnetyssä (keskimäärin 3270 kg/ha) kuin muokkaamattomassa (2720 kg/ha) maassa. Parhaimmillaan, vuonna 2005, hernesato oli täsmälleen sama (3580 kg/ha) molemmilla menetelmillä.
Herne tuo biologisen typensidonnan kautta typpeä myös seuraavan kasvin käyttöön. Maahan muokkaaminen tehostaa yleensä kasvimassan typen vapautumista. Vaikka tuleentuneen herneen varsi-en typpipitoisuus onkin melko alhainen, näyttää siltä, että suorakylvö vähentää tai ainakin hidastaa herneen jäännöstypen siirtymistä seuraavaan kasviin. Kylvettäessä kevätvehnää vuosina 2006 - 2008, typpilannoitusta vähennettiin 30 kg/ha herneen jälkeen. Kynnetyssä maassa kevätvehnän jyväsato oli herneen jälkeen 60 kg/ha korkeampi kuin kaikkien esikasvien jälkeen keskimäärin, mutta suorakylvössä 310 kg/ha pienempi. Osittain tämä selittyy edeltävän herneen biomassan määrän kautta, mutta myös typen siirtymisen tehokkuus olisi lisätutkimisen arvoista.
