Lupaavia lajikkeita teollisuusporkkanoiksi - tilakokeiden tuloksia lajike-, varastointi- ja lannoitusmenetelmäkokeista

Kirjoittajat

  • Pirjo Kivijärvi
  • Veikko Hintikainen
  • Anne Tillanen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli

Avainsanat:

porkkana, Daucus carota, lajike, tilakoe, lannoitus, varastokestävyys, aisteinarviointi, mikrobiologinen laatu, kasvianalyysi

Abstrakti

Uutta vipuvoimaa kasvi- ja puutarhatuotantoon Etelä-Pohjanmaalla- hankkeessa toteutettiin vuosina 2009-2011 teollisuusporkkanan lajike-, varastointi- ja lannoituskokeet käytännön tiloilla. Vuoden 2009 lajike- ja varastointikoe oli Peräseinäjoella. Vuosina 2010-2011 kokeet olivat Teuvalla. Koelajikkeina olivat: Belgrado, Bolero, Caradec, Cupar, Finley, Olimpo (VAC51), Silvano (VAC48), Trafford ja Warmia. Verrannelajikkeina käytettiin Fontana- ja Nigel-lajikkeita. Koelajikkeista selvitettiin satoisuuden ja sadon laadun lisäksi varastointikestävyys pitkässä varastoinnissa sekä aistittava laatu raa’asta ja keitetystä porkkanasta. Lannoituskokeiden porkkanoista analysoitiin myös mikrobiologinen laatu sekä tehtiin kasvianalyysi.
Olimpo (VAC51) oli satoisin testatuista lajikkeista. Sen koevuosien keskiarvona laskettu kokonaissato oli 85 779 kg/ha ja jalostukseen kelpaava sato 79 894 kg/ha. Lajike soveltuu myös pitkään varastointiin. Seuraavaksi satoisimpia olivat Silvano (VAC48) ja Finley, joiden jalostukseen kelpaava keskiarvosato oli 66.898 kg/ha ja 62 769 kg/ha. Verrannelajikkeet Fontana ja Nigel olivat satoisimpien lajikkeiden joukossa. Trafford- ja Warmia-lajikkeiden kasvuaika on niin pitkä, että ne eivät sovellu meillä viljeltäviksi. Vuonna 2010 lajikkeet saastuivat pahoin porkkanarupeen lukuun ottamatta Olimpo- ja Silvano-lajikkeita, jotka olivat täysin ruvenkestäviä. Keittokokeissa ja aisteinarvioinneissa suurimmat erot eri lajikkeiden välillä oli keittohävikissä. Vuonna 2009 suurin keittohävikki oli Trafford –lajikkeella, 44 %, ja alhaisin Bolero lajikkeella , 19 %. Seuraavana vuonna Trafford- ja Cupar-lajikkeiden keittohävikit olivat kokeen alhaisimmat, 17 %. Suurin keittohävikki oli Finley-lajikkeella, 23 %. Muut arvioidut ominaisuudet olivat makeus, värin voimakkuus, värin tasaisuus, aromikkuus ja pehmeys keitettynä. Erot näiden ominaisuuksien suhteen eri lajikkeiden välillä olivat vähäisiä.
Lannoituskokeiden tavoitteina oli verrata orgaanisen, hidasliukoisen Viljo-lannoitteen soveltuvuutta porkkanan lannoitukseen sekä pyrkiä jaksottamaan typpilannoitusta porkkanan kasvun ja tarpeen mukaan Starttiravinteen käytöllä ja kasvukauden aikaisilla lisälannoituksilla. Levitetty kokonaistyppimäärä oli ensimmäisenä koevuonna 80 kg/ha ja seuraavana 60 kg/ha. Alhaisista typpimääristä huolimatta hehtaarisadot olivat korkeita. Tavanomaisilla, helppoliukoisilla lannoitteilla saatiin korkeammat hehtaarisadot kuin Viljo-lannoitteella molempina koevuosina. Lannoituskokeiden porkkanoista analysoitiin vuonna 2010 enterobakkteerit, E. coli, Yersinia enterocolitica ja Y. pseudotuberculosis-bakteerit ja vuonna 2011 Bacillus cereus, E. coli, Staphylococcus aureus ja Yersinia enterocolitica/Y. pseudotuberculosis. Näytteistä ei löytynyt suosituksia ylittäviä arvoja. Porkkanoiden nitraattipitoisuudessa oli sen sijaan suuri ero molempina koevuosina. Viljo-lannoitettujen porkkanoiden nitraattipitoisuus oli koevuosin 2010 ja 2011 55 mg/kg ja 93 mg/kg. Tavanomaisesti lannoitettujen porkkanoiden nitraattipitoisuudet olivat 390 mg/kg ja 210 mg/kg. Muiden ravinteiden osalta erot eri lannoituskäsittelyjen välillä olivat vähäisiä.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2012-01-31