Palkoviljojen haitta-aineet ja niiden merkitys kotieläinten ruokinnassa
Avainsanat:
haitta-aine, herne, härkäpapu, lupiini, palkoviljaAbstrakti
Palkoviljat ovat hyviä valkuaisen ja energian lähteitä niin eläinten kuin ihmistenkin ravinnossa. Eläinten ruokinnassa palkoviljoja voidaan käyttää tuoreena rehuna, kokoviljasäilörehuna sekä väkirehuina. Niiden käytöllä voidaan korvata tuontivalkuaisrehuja ja parantaa valkuaisomavaraisuutta. Useimmat palkokasvien siemenet sisältävät erilaisia sekundaarimetaboliitteja eli haitta-aineita, kuten visiiniä, konvisiiniä, proteaasi-inhibiittoreita, saponiineja, lektiinejä, tanniineja ja alkaloideja. Suurina määrinä ne voivat aiheuttaa terveysongelmia ja lisäksi jotkin niistä voivat olla jopa tappavan myrkyllisiä. Tämän takia palkoviljalajien jalostusohjelmilla on pyritty vähentämään niiden haitta-ainepitoisuuksia. Esimerkiksi härkäpavusta on löydetty täysin tanniiniton lajike samoin kuin herneestä on olemassa lajikkeita, joissa on erittäin pienet trypsiini-inhibiittoripitoisuudet.
Palkoviljojen haitta-aineiden pitoisuudet ja vaikutukset vaihtelevat riippuen palkoviljalajista ja –lajikkeesta, ympäristöstä sekä esimerkiksi eläinlajista, eläimen iästä ja tuotosvaiheesta. Useimmat sekundaarimetaboliitit luokitellaan haitallisiksi aineiksi, koska ne saattavat huonontaa eläinten syöntiä, kasvua, hedelmällisyyttä ja terveydentilaa. Useimmat haitta-aineet heikentävät ravintoaineiden, kuten valkuaisen ja tärkkelyksen sulavuutta tai toisaalta heikentävät ravintoaineiden imeytymistä ruuansulatuskanavasta vaikuttamalla suoliston epiteelisoluihin. Haitta-aineet, esimerkiksi alkaloidit, voivat häiritä myös keskushermostojärjestelmän ja elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Kotieläimistä yksimahaiset eläimet ovat haitta-aineille herkempiä kuin märehtijät.
