Yö- ja kokoaikalaiduntamisen vaikutus lehmien syöntiin ja maitotuotokseen
Avainsanat:
aidun, laiduntaminen, lypsylehmä, valkuaispitoisuus, väkirehuAbstrakti
Suomen olosuhteissa kokoaikalaiduntamisen toteutus on haastavaa karjakoon kasvaessa. Laitumen- ja vihantaviljan osuus ProTuotos-lehmien rehunkulutuksesta vuonna 2010 oli 6,3 % kuiva-aineesta (Huhtamäki 2011). Haasteellisuus on seurausta nurmen vaihtelevasta kasvunopeudesta laidunkauden aikana sekä navetan läheisyydessä sijaitsevien peltolohkojen riittämättömästä alasta tarpeeseen verrattuna. Pihattonavetassa väkirehu voidaan kokoaikalaiduntavilla lehmillä jakaa vain lypsyn yhteydessä ja kerta-annos voi nousta suureksi. Lisäksi väkirehun jako asemalla on yleensä käsityötä. Osa-aikalaidunnus tuo ratkaisun näihin ongelmiin. Osa-aikaisuuden astetta voidaan säätää käytettävissä olevan peltoalan mukaan. Lehmät saavat väkirehun sisälläoloaikana kioskista, lypsyrobotilta tai seosrehun mukana, jolloin väkirehunjako-ongelma lypsyasemalla poistuu. Osa-aikalaiduntamisessa laitumen osuus ruokinnassa on alkukesällä suuri ja nurmen kasvun hiipuessa osuutta pienennetään.
Yö- ja kokoaikalaiduntamisen vaikutusta lypsylehmien syöntiin ja maitotuotokseen tutkittiin laidunkokeessa kesällä 2011. Ennen koetta lehmät olivat 12 vrk yölaiduntajia ja niiden väkirehuruokinta oli sama. Kokeessa oli 36 lypsylehmää ja muuttujina oli laidunnusaika (osa-aikainen, OL tai kokoaikalaidun, KL) sekä kaksi väkirehun raakavalkuaispitoisuus (matala MRV 153 g/kg ka, korkea KRV 197 g/kg ka). Kokeessa oli kaksi jaksoa ja eläin oli samalla laidunkäsittelyllä koko kokeen ajan, mutta valkuaiskäsittely muuttui jaksojen välissä. OL-ryhmä laidunsi ilta- ja aamulypsyn välisen ajan 12,5 h/vrk ja ne saivat vapaasti säilörehua navetassa päivällä 9,5 h/vrk eli karkearehua oli saatavilla noin 22 h/vrk. KL-ryhmän laidunnusajaksi muodostui 18,5 h/vrk. Väkirehuannos oli koko kokeen ajan 9 kg/vrk. KL-ryhmä sai väkirehun kahteen annokseen jaettuna lypsyasemalta ja OL-ryhmä puolet päivittäisestä väkirehuannoksesta aamulypsyn aikana lypsyasemalta ja puolet väkirehukioskista päivän aikana. Laidunalaksi oli mitoitettu OL-ryhmälle 0,6 aaria/lehmä/vrk ja KL-ryhmälle 1,0 aaria/lehmä/vrk. Laitumen nurmimassa mitattiin kehikkomittausmenetelmällä. Laidunruohon syönti arvioitiin lypsylehmien maidontuotantoon tarvittavan energian tarpeen ja sisäruokinnan energiansaannin erotuksena. Lisäksi laidunnuskäyttäytymistä tarkkailtiin suoraseurannalla.
Säilörehun syöntimäärä sisällä oli suuri, 8,9 kg ka/vrk. Osa-aikalaiduntajilla laidunrehun laskennallinen osuus koko dieetistä jäi siten suhteellisen pieneksi. Laidunrehun laatu oli vähintään kohtuullista ja laidunolosuhteet eivät olleet poikkeuksellisen vaativat. OL-ryhmän laskennallinen laidunsyönti oli pieni ottaen huomioon sekä laidunajan että laitumen syöntiin käytetyn ajan. Lehmät käyttivät lypsyjen välillä laiduntamiseen aikaa noin neljä tuntia vuorokaudenajasta tai laidunaikaryhmästä riippumatta. Samasta yökaudella syöntiin käytetystä ajasta huolimatta OL-lehmien kokonaissyöntimäärä oli KL-lehmiä pienempi eli syöntinopeus tuntia kohti oli osa-aikalaiduntajilla todella pieni (0,7 kg ka/h). Kokeessa ei mitattu laitumen todellista syöntiä, mutta laskennallinen syönti ja visuaalinen arvio laitumesta tukevat havaintoa pienestä laidunrehun syöntimäärästä OL-ryhmässä.
Tässä kokeessa kokoaikalaiduntajien maitomäärä oli sama kuin osa-aikalaiduntajilla. Kokoaikalaiduntaminen laski maidon rasvapitoisuutta ja samalla kokoaikalaiduntajien energiakorjattu maitotuotos jäi 1,1 kg/vrk osa-aikalaiduntajia pienemmäksi. Laidunrehun laskennallinen OIV-arvo on korkea, mikä näkyi myös käytännössä lisävalkuaisruokinnan heikkona tuotosvasteena. Tämä tulos tukee aikaisempia lisävalkuaiskokeita laitumella. Yhdysvaikutusta laidunnusajan (OL vs. KL) ja valkuaisvasteen välillä ei ollut, mikä on hieman yllättävää. Osa-aikalaiduntajilla säilörehun osuus ruokinnassa on huomattava ja olisi voinut olettaa lisävalkuaisesta saatavan hyödyn olevan osa-aikalaiduntajilla lähellä säilörehudieettien vasteita. Lehmät vähentävät laidunrehun syöntiä huomattavasti, mikäli tarjolla on säilörehua sisällä vapaasti. Laidunrehun hyväksikäyttöä saattaa lisätä laidunalan rajaaminen pienemmäksi nykyisiin suosituksiin verrattuna tai sisällä tarjotun säilörehun rajoittaminen.
