Ummessaolokauden energiansaannin vaikutus lypsylehmien aineenvaihdunnan säätelyyn, syöntiin ja maitotuotokseen

Kirjoittajat

  • Siru Salin Maataloustieteiden laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
  • Kari Elo Maataloustieteiden laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
  • Pirjo Pursiainen Maataloustieteiden laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
  • Juhani Taponen Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto, Paroninkuja 20, 04920 Saarentaus
  • Aila Vanhatalo Maataloustieteiden laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto
  • Tuomo Kokkonen Maataloustieteiden laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto

Avainsanat:

aineenvaihdunnan säätely, insuliiniresistenssi, kudosmobilisaatio

Abstrakti

Poikimisen läheisyydessä lehmän on sopeuduttava nopeasti lisääntyvän maidontuotannon aiheuttamiin tarpeisiin mobilisoimalla rasvaa, valkuaista ja kivennäisaineita kudoksistaan. Tiineyden lopulla ääreiskudoksiin kehittyvän insuliiniresistenssin avulla glukoosi ohjautuu sikiön ja utareen käyttöön. Liialliseen ummessaolokauden ruokintaan liittyy aiempien tutkimusten mukaan voimakas syönnin väheneminen poikimisen lähestyessä. Poikimisen aikainen lihavuus voi vaimentaa insuliinin vaikutusta kudoksissa ja voimistaa rasvakudosten käyttöä energianlähteenä tuotoskauden alussa. Tämä heikentää lehmän syöntikykyä ja altistaa eläimen aineenvaihduntasairauksille.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten ummessaolokauden vapaa (V) tai rajoitettu (R) ruokinta vaikuttaa lehmien kuntoluokan ja elopainon kehittymiseen. Ruokinnan vaikutusta rasvakudosmobilisaatioon ja aineenvaihdunnan säätelyyn tutkittiin glukoosirasituskokein tiineyden lopussa (-7 pv) ja tuotoskauden alussa (+10 pv). Lisäksi tutkittiin, miten energiansaanti vaikuttaa lehmien syöntiin ja maitotuotokseen poikimisen jälkeen.
Kokeessa oli 16 vähintään toista kertaa poikivaa ay-lehmää. V-ryhmä sai viikoilla 6–4 ennen poikimista säilörehua 142 % (141 MJ ME/pv) ja R-ryhmä 100 % (99 MJ ME/pv) energiantarpeesta. Tunnutusruokinnan alkaessa (3 vk ennen poikimista) V-ryhmän energiansaantia alettiin rajoittaa asteittain R-ryhmän tasolle odotettuun poikimapäivään mennessä. Tunnutusruokintana ryhmät saivat väkirehua 30 % ME:stä. Poikimisen jälkeen ryhmät saivat vapaasti säilörehua, väkirehuannos nostettiin asteittain 16 kg/pv.
V-ryhmä söi säilörehua viikoilla 6–4 ennen poikimista 12,6 kg ka/pv ja R-ryhmä 8,8 kg ka/pv.Poikimisen jälkeen kuiva-aineen syönnissä ei ollut eroja. R-ryhmän vasikat olivat painavampia kuin V-ryhmän (47,0 vs. 40,7 kg, p=0,08), elopainon lisäys V-ryhmässä oli odotettua pienempi ennen poikimista. R-ryhmän maitotuotos oli suurempi (44,3 vs. 40,5 kg/pv, p=0,05) ja V-ryhmän EKM-tuotos oli viikoilla 4 ja 6 pienempi kuin R-ryhmän.
V-ryhmän plasman NEFA-pitoisuus oli ennen poikimista pienempi ja insuliinipitoisuus suurempi (p=0,09) kuin R-ryhmän. Glukoosirasituskokeissa ei havaittu muutoksia insuliiniherkkyyttä kuvaavissa glukoosiparametreissa. NEFA-pitoisuuden muutos rasituskokeen aikana viittaa siihen, että rasvakudoksen insuliiniherkkyys oli mahdollisesti suurempi R-ryhmällä ennen poikimista ja V-ryhmällä poikimisen jälkeen.
Ummessaolokauden runsas energiansaanti ei aiheuttanut merkittäviä muutoksia lehmien aineenvaihdunnan säätelyssä ja kudosmobilisaatiossa tai elopainossa ja kuntoluokan muutoksissa poikimisen läheisyydessä rajoitettuun ruokintaan verrattuna.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2012-01-31