Biokaasuketjun kasvihuonekaasupäästöt
Avainsanat:
biometaani, biopolttoaine, elinkaariarviointi, kasvihuonekaasupäästöt, RES-direktiiviAbstrakti
EU:n uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämisdirektiivin (2009/28/EY) (ns. RES-direktiivi) mukaan uusiutuvien polttoaineiden käytön tulisi olla liikenteen loppukulutuksesta 10 % vuonna 2020. Samassa direktiivissä säädetään, että uusiutuvista polttoaineista aiheutuvien päästöjen tulee olla vähintään 35 % pienemmät kuin fossiilisen vertailupolttoaineen. Vuonna 2017 päästöjen tulee olla vähintään 50 % pienemmät ja vuodesta 2018 eteenpäin uusilla laitoksilla 60 % pienemmät kuin fossiilisilla polttoaineilla. Suomen kunnianhimoisen biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä edistävän lain (446/2007) mukaan uusiutuvien polttoaineiden osuuden tulisi olla Suomessa 20 % vuonna 2020.
Tässä artikkelissa esitellään kahdessa eri hankkeessa saatuja tuloksia biokaasuketjun kasvihuonekaasupäästöille. Ympäristövaikutusindikaattorina molemmissa hankkeissa käytettiin ilmastonmuutos -vaikutusluokkaa ja tarkasteltavat kasvihuonekaasut olivat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppi-oksidi (N2O). Hankkeiden laskentaperiaatteet ja tulosten esittämistapa ovat erilaiset.
SUBICHOE -hankkeessa laskettiin nurmisäilörehusta (65 %) ja lannasta (35 %) tuotetun biokaasun elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt RES-direktiivin laskentasääntöjen mukaisesti ja verrattiin niitä fossiilisen dieselin päästöihin. Raaka-aineiksi valittiin nurmisäilörehu ja lanta, koska nurmisäilörehun metaanintuotantopotentiaali on hyvä. Lanta puolestaan lasketaan jätteeksi, jolloin sen tuottamisesta ei aiheudu päästöjä, joka osaltaan parantaa biokaasulaitoksen kasvihuonekaasutasetta. Tarkastelussa huomioitiin päästöt, jotka aiheutuivat nurmen viljelystä ja korjuusta, raaka-aineiden kuljetuksista, biokaasulaitokselta, mädätysjäännöksen varastoinnista sekä tankkausaseman energiankulutuksesta. Lisäksi tarkasteltiin tilannetta, jossa vähennettiin lannan varastoinnin vältetyt päästöt, kun lantaa ei enää varastoitaisi tilalla. Myös mädätysjäännöksen lannoitekäytön seurauksena vältettyjä väkilannoitteiden valmistuksen päästöjä tarkasteltiin.
Nurmisäilörehua ja lantaa raaka-aineena käyttävän laitoksen kasvihuonekaasupäästöt olivat perustapauksessa 35 g CO2-ekv./MJ tuotettua biometaania. Vertailuna fossiiliseen dieseliin tämä tarkoittaa, että biokaasuketjun päästöt olisivat hieman alle 60 % pienemmät kuin fossiilisen dieselin päästöt. Jos lannoitteiden valmistuksen ja lannan varastoinnin vältetyt päästöt laskettaisiin mukaan hyvityksinä, olisivat biokaasuketjun kasvihuonekaasupäästöt 71 % pienemmät kuin fossiilisen dieselin päästöt.
W-Fuel -hankkeen tarkoituksena oli laskea liikennepolttoaineeksi tuotetun biometaanin tuotannon ja käytön aiheuttamat elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt ja energiatase ja verrata hankkeen kohdealueille suunniteltujen biokaasulaitosten kasvihuonekaasupäästöjä tilanteeseen, jossa biokaasulaitoksilla käytettävät biomassaraaka-aineet käsitellään kuten vuonna 2009. Tulosten perusteella biokaasun tuotanto ja liikennekäyttö on ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto kuin vuoden 2009 raaka-aineiden käsittelyvaihtoehdot.
