Nurmen ongelmarikkakasvien syystorjunnalla nurmituotantoon lisää tehokkuutta
Avainsanat:
nurmen rikkakasvitorjunta, syystorjunta, voikukka, ongelmarikkakasvit, täydennyskylvöAbstrakti
Nurmituotannon tehostaminen taloudellisesti kestävällä tavalla on nautakarjatiloilla ensisijaisen tärkeää. Haasteet rehun riittävän määrän ja laadun saavuttamiseksi lisääntyvät tiloilla, jotka pyrkivät laajentamaan tuotantoaan. Nurmen rikkakasvitorjunnalla on yleensä saavutettavissa edullisesti etuja rehun ruokinnallisen ja säilönnällisen laadun suhteen, mutta torjunnan hankaluus on aina ollut kevätkylvötöiden osuminen samaan ajankohtaan. Esimerkiksi voikukan torjunta-aika, eli nuppuaste on yleensä jo toukokuun alkupuolella. Viljelijällä on keväisin etusijalla kylvöjen onnistuminen ja aikaa muihin toimiin on vähän.
Keväällä tai kesällä tehdyn rikkakasvitorjunnan jälkeen korjattava rehusato sisältää väistämättä ne kuolleet rikkakasvit jotka on kasvustoon torjuttu: mitä enemmän rikkakasveja, sitä enemmän kuollutta kasviainesta torjunnan seurauksena. Nurmen rikkakasvien syystorjunnalla helpotettaisiin kevään työhuippua, mutta samalla pystyttäisiin varmistamaan, että kuollut kasvimassa ei siirry eläinten ruokintapöydälle. Syyskuinen torjunta onnistuessaan tuhoaa kaikki leveälehtiset rikkakasvit. Lisäksi syys-, talvi- ja kevätolosuhteet todennäköisesti pitävät huolen siitä, ettei kuollutta kasvimassaa ole toukokuulla havaittavissa kasvustossa.
Nurmen rikkakasvien syystorjuntakoe perustettiin MTT Ruukissa syksyllä 2009 yhteistyössä Berner Kasvinsuojelun kanssa Ely –keskusrahoitteisen Karjatilan kannattava peltoviljely (KARPE) –hankkeen puitteissa. Koealueeksi valikoitui vanha ja erittäin voikukkavaltainen timoteinurmi, jossa laskennan perusteella voikukkia oli koesarjan alussa noin 40–50 kpl/m2. Rikkakasvien syystorjunnat suoritettiin vuosina 2009 ja 2010 syyskuun alkupuoliskolla. Torjunta-aineena käytettiin Starane XL –tuotetta täydellä käyttömäärällä.
Syksyinen rikkakasvitorjunta tehosi täydellisesti. Lokakuussa kuollutta voikukkamassaa oli koealueella runsaasti. Seuraavana keväänä havaittiin, että kuollut aines oli talven aikana hävinnyt kokonaan, eikä yhtään elävää leveälehtistä rikkakasvia löytynyt torjutuilta ruuduilta. Koeruuduilta havainnoitiin kokeen alussa voikukan lisäksi myös piharatamoja, lemmikkiä, rönsyleinikkiä, ohdakkeita ja siankärsämöitä.
Kokonaissatotulosten oletettiin olevan huomattavasti pienempiä torjutuilla ruuduilla kuin torjumattomilla, sillä nurmi kävi erittäin harvaksi suuren voikukkamassan (20-30 % tuoremassasta) hävittyä. Timotei pystyi kuitenkin ottamaan jo ensimmäisenä torjunnan jälkeisenä vuotena kasvutilaa itselleen, ja kokonaissatotulos oli koejäsenten välillä tasainen. Puhtaan timotein energiasato oli merkitsevästi suurempi torjutuilla ruuduilla.
Torjunnan jälkeinen täydennyskylvö on ehdoton edellytys kannattavalle nurmentuotannolle käytännön olosuhteissa, jos rikat ovat vallanneet pelloilla alaa nurmikasveilta runsaasti. Rikkakasvien torjunta syksyllä ja täydennyskylvö keväällä voisi olla erittäin toimiva nurmen ikää lisäävä kokonaisuus, kunhan se tehtäisiin täydennyskylvön kannalta riittävän aikaisessa vaiheessa.
Syystorjunnan tutkiminen on vielä kesken, mutta käytännössä menetelmä vaikuttaa erittäin lupaavalta. Vähintään sillä olisi mahdollista jaksottaa nurmen kasvinsuojelua ja täydennyskylvöä, ja tehostaa sitä kautta nurmen tuottokykyä.
