Käyttävätkö vasikat karjaharjaa?

Kirjoittajat

• Leena Tuomisto Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Katja Naumanen Itä-Suomen yliopisto, Biologian laitos, PL 111, 80101 Joensuu
• Arto Huuskonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Jaakko Mononen Itä-Suomen yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75651

Avainsanat:

vasikat, karjaharjat, turkinhoitokäyttäytyminen, hyvinvointi

Abstrakti

Turkinhoito on tärkeä osa nautojen luonnollista käyttäytymistä. Karjaharjoja on kuitenkin tavallisesti vain lehmien ja hiehojen käytössä. Edulliset ja vähän tilaa vievät kiinteät karjaharjat voisivat olla järkevä vaihtoehto vasikoille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, hyödyntävätkö vasikat kiinteää karjaharjaa turkin hoitamisessa sekä onko vasikoiden turkinhoitokäyttäytymisessä eroa, kun eläimillä on mahdollisuus käyttää karjaharjaa ja kun mahdollisuutta ei ole. Kokeessa oli yhteensä 19 ayrshire- ja holstein-friisiläis-rotuista sonnivasikkaa. Vasikat kasvatettiin viiden eläimen ryhmissä ryhmäkarsinoissa lämpimässä navetassa. Kiinteät karjaharjat (1 harja/karsina, harjan koko 10 × 50 cm, nylonharjasten pituus 6 cm ja halkaisija 3 mm) kiinnitettiin karsinoiden etuseiniin eläinten korkeudelle. Vasikat saivat nurmisäilörehua vapaasti ja väkirehua enintään 3 kg/eläin/päivä. Kokeen alkaessa vasikat olivat keskimäärin 17 viikon ikäisiä ja 139 kg painoisia. Kokeessa oli kaksi 20 vrk pituista jaksoa. Molempien jaksojen ensimmäisen 10 vrk aikana vasikoilla ei ollut käytössään karjaharjaa (EIKAR) ja jaksojen jälkimmäisen 10 vrk aikana vasikoilla oli käytössään karjaharja (KAR). Vasikoita videokuvattiin neljä kertaa 15 tunnin (klo 6:00–21:00) ajan. Videokuvaukset tehtiin jokaisen harjattoman ja harjallisen jakson viimeisen kolmen vuorokauden aikana. Videonauhoilta kerättiin vasikoiden turkinhoitoon liittyvät käyttäytymishavainnot jatkuvalla seurannalla. Kaikki vasikat hyödynsivät karjaharjaa hankaamiseen. Karjaharja ei vaikuttanut vasikoiden turkin hoitoon (nuolee itseään, hankaa, rapsuttaa sorkalla) kaikkiaan käyttämään aikaan (keskimäärin 24 min), mutta eri turkinhoitotoimintojen suhteelliset osuudet muuttuivat, kun vasikoilla oli käytössään karjaharja. Vasikat nuolivat jalkojaan merkitsevästi vähemmän (11 vs. 14 min, P=0,022) ja keskivartaloaan suuntaa antavasti vähemmän (6 vs. 7 min, P=0,068) KAR-käsittelyllä kuin EIKAR-käsittelyllä. Rakenteita vasten hankaamista (0,2 vs. 1,3 min, P<0,001) sekä toista eläintä vasten hankaamista (vain jaksolla 2; 0,02 vs. 0,30 min, P=0,002) havaittiin vähemmän KAR-käsittelyllä kuin EIKAR-käsittelyllä. Kaikkiaan hankaamiseen käytetty aika oli kuitenkin suurempi (P<0,001) KAR-käsittelyllä (5 min) kuin EIKAR-käsittelyllä (2 min), mikä oli seurausta karjaharjan käytöstä. Vasikat syrjäyttivät toisiaan karjaharjalta keskimäärin 0,2 kertaa/vasikka 15 tunnin tarkkailun aikana. Saadessaan kiinteän karjaharjan käyttöönsä vasikat nuolivat erityisesti jalkojaan vähemmän ja vastaavasti hankasivat itseään enemmän. Itsensä nuolemisen vähentyminen voi merkitä vasikoiden hyvinvoinnin parantumista, koska jatkuvaa ja usein toistuvaa itsensä nuolemista pidetään epänormaalina käyttäytymisenä. Karjaharjaan kohdistuva kilpailu oli hyvin vähäistä, kun yhtä karjaharjaa käytti viisi vasikkaa. Tutkimuksen perusteella kiinteää karjaharjaa, jonka etuna on myös edullisuus, voidaan suositella vasikoille.