Observations of market power in Finnish food retailing
Avainsanat:
elintarvikemarkkinat, kuluttajahinta, tuottajahinta, vähittäiskauppa, keskittyminen, markkinavoimaAbstrakti
Elintarvikkeiden hintataso ja hintojen kehitys herättävät aika ajoin keskustelua ja kysymyksiä kotimaisen elintarvikeketjun toimivuudesta ja kilpailullisuudesta. Hintakehityksen lisäksi keskustelua herättää kuluttajan maksaman hinnan jakautuminen elintarvikeketjun sisällä, mikä antaa aiheen tarkastella elintarvikeketjun eri osien keskinäisiä voimasuhteita ja näiden merkitystä kilpailulle, elintarvikeketjussa tapahtuvalle tulonjaolle ja elintarvikkeiden hinnanmuodostukselle. Tässä tutkimuksessa on analysoitu tilastollisin välinein suomalaisten elintarvikemarkkinoiden toimivuutta ja kilpailullisuutta elintarvikeketjun eri osissa ulottuen aina alkutuotannosta vähittäiskauppaan.
Pitkän aikavälin tilastot osoittavat selkeästi, että väliportaiden osuus ruuan kuluttajahinnasta on kasvanut 2000-luvulla, kun samaan aikaan maataloustuottajien ruuan loppuhinnasta saama osuus on laskenut. Hallitsevan markkina-aseman hyödyntäminen mainitaan usein selityksenä laskeviin tuottajahintamarginaaleihin. Elintarviketeollisuus ja etenkin vähittäiskauppa ovat yhdistyneet kovaa vauhtia fuusioiden, strategisten liittoutumien ja muiden yrityskokoa suurentavien järjestelyjen kautta. Suomessa vähittäiskauppasektorin keskittyminen on ollut erityisen nopeaa. Kaksi johtavaa elintarvikkeiden ja päivittäistavaratuotteiden vähittäismyyntiketjua kasvattivat markkinaosuuttaan 55 prosentista vuonna 1990 yli 75 prosenttiin vuonna 2008.
Markkinavoiman väärinkäytön todistaminen on kuitenkin empiirisesti melko vaikeaa, sillä suuri markkinaosuus ei välttämättä tarkoita suurta markkinavoimaa. Kasvavaa eroa elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä selittävät mm. elintarvikehygienian tiukentuneet standardit, tuottavuuserot ketjun eri osissa, maatalouspolitiikan muutokset ja kansainvälisen kaupan vapautuminen. Kaikkia mahdollisia selityksiä olisi pystyttävä tarkastelemaan yhdessä, jotta ymmärrettäisiin paremmin elintarvikeketjun dynamiikkaa.
Tässä tutkimuksessa ostajapuolen markkinavoiman mahdollista olemassaoloa on testattu Lloydin ym. 2009 kehittämällä ekonometrisella mallilla, joka hyödyntää elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden hintojen, elintarvikkeiden kysynnän sekä tuotanto- ja markkinakustannusten välisiä reaktioita. Tutkimuksessa on estimoitu elintarvikemarkkinoita kuvaava ekonometrinen malli ja yhteisintegroituvuuteen perustuvan virheenkorjausmallin avulla on arvioitu tuottajahintojen ja muiden kustannustekijöiden muutosten siirtymistä elintarvikkeiden kuluttajahintoihin.
Estimoidut empiiriset tulokset osoittavat, että Suomen elintarvikemarkkinoilla vallitsee epätäydellinen kilpailu, toisin sanoen vähittäiskaupalla on markkinavoimaa suhteessa elintarviketeollisuuteen ja maataloustuotantoon. Tulosten mukaan vähittäiskaupalla on siten mahdollisuus hyödyntää jossain määrin niin sanottua mark up- hinnoittelua eli osa hinnasta voidaan potentiaalista markkinavoimaa käyttämällä ohjata kaupan tulokseksi, mikäli kuluttajien hintajousto on sopiva, eikä hinta ole pakollinen kilpailukeino.
