Laadukkaan nurmen fosforitalous ja -lannoitus ympäristöä hoitaen
Avainsanat:
fosfori, lannoitus, nurmi, vesiensuojeluAbstrakti
Nurmien ongelmana on liukoinen fosfori, jota huuhtoutuu nurmen pinnasta. Huuhtoutumisen riski kasvaa korkean fosforitilan maissa ja etenkin pintalannoituksen jälkeen. Toisaalta laadukas sato vaatii fosforitilaltaan hyvän tai vähintään tyydyttävän kasvualustan. Kriittisen rajan tarkempi arvio vaatii lisätutkimuksia, sillä suomalaiset nurmien fosforilannoituskokeet on pääsääntöisesti tehty joko fosforiluokaltaan heikoissa (PAAc ≤10 mg/l) tai arveluttavan korkeissa luokissa (PAAc >50).
Joka tapauksessa ravinnehuuhtoutumisen vähentäminen vaatii muita keinoja kuin maan köyhdyttämisen kohti heikkoa fosforitilaa. Jotta nurmet saisivat tarvitsemansa fosforin ilman maan pintakerroksen fosforipitoisuuden nostamista ja ympäristöhaittoja, nurmien pintalannoituksesta pitäisi luopua ja fosfori pitäisi voida jakaa kasvukausille ja maanpintaa syvemmälle muulla tavoin. MTT ja Yara Suomi Oy:n yhteistyönä on tutkittu nurmen eri fosforilannoitusvaihtoehtoja Maaningalla vuodesta 2003: Kenttäkokein selvitettiin, olisiko fosfori mahdollista antaa varastoon käyttämällä hidasliukoista lannoitetta. Toisena vaihtoehtona tutkittiin lyhytkiertonurmea, jolloin pintamaa ja sen fosfori voitiin muokata syvempään kerrokseen normaalikäytäntöä useammin. Kolmantena vaihtoehtona seurattiin karjanlannan fosforin riittävyyttä. Kenttäkoe perustettiin hietamaahan, jonka PAAc oli 20 mg/l.
Koko nurmikierron lannoituksen antaminen varastolannoituksena kerralla nurmea perustettaessa ei ratkaissut ongelmaa, sillä perustamisessa annettu fosfori ei riittänyt viimeisille nurmivuosille. Hidasliukoinen varastofosforilannoitus ja normaali varastofosforilannoitus eivät juuri poikenneet toisistaan. Varastolannoituksen vaikutus näkyi kohonneina fosforipitoisuuksina syksyn maanäytteissä, mikä ei ole tavoiteltavaa. Myöskään lyhytkiertonurmi ei tarjonnut ratkaisua fosforin huuhtoutumisen estämiseksi. Naudanlannan fosfori ei yksin riittänyt säilyttämään maan fosforitilaa. Viiden vuoden tarkasteluvälillä havaittiin, että intensiivisessä nurmiviljelyssä muokkauskerroksen fosforitila laski negatiivisella fosforitaseella tasolta 20 mg/l (PAAc) tasolle 15 mg/l. Pintakerroksen (0-2,5 cm) fosforitila ei laskenut vastaavasti vaan fosforin rikastuminen pintaan näkyi etenkin varastolannoitetuissa koeruuduissa.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että mikäli muokkauskerroksen fosforitilaa ei köyhdytetä liikaa, nurmivuosien pintalannoituksesta voidaan ajoittain luopua sadon laadun ja määrän siitä kärsimättä. Ympäristön kannalta olisi edullisinta, että nurmivuosien lannoituksessa fosfori sijoitettaisiin kasvavaan nurmeen. Maan rakenteeseen on muistettava kiinnittää huomiota edelleenkin: Irtovesi maan pinnassa johtaa aina liukoisen fosforin huuhtoutumiseen kasviaineksesta vaikka maan fosforivarastot olisivat vähäiset ja/tai maata ei lannoitettaisi ollenkaan.
