Luomuviljelyn mahdollisuudet vesistökuormituksen vähentäjänä
Avainsanat:
typpi, huuhtoutuminen, kuormitus, luomuviljely, viljelykierto, typpitaseAbstrakti
Vesistökuormitusta pidetään Suomen maatalouden aiheuttamista ongelmista merkittävimpänä. Kuormituksen vähentämiseksi on asetettu tavoitteita, joiden saavuttamiseksi luomuviljelyä on pidetty yhtenä merkittävänä keinona. Luomuviljelyn lisääntymistä on edistetty maksamalla luomuviljelylle erityistä tukea. Luomuviljelyn vaikutuksista ravinnekuormitukseen on kuitenkin hyvin vähän julkaistua kotimaista tutkimustietoa. Luomuviljelyn vaikutusta ravinnekuormitukseen ryhdyttiin tutkimaan Toholammin huuhtoutumiskentällä vuonna 1997 suorien mittausten avulla. Samalla tutkittiin maan mineraalitypen muutoksia ja sadon määrää. Tutkimuksen alussa vertailtaviksi otettiin nelivuotiset karjatilan viljelykierrot, joissa nurmen ja viljan osuudet olivat samansuuruiset. Ensimmäisen nelivuotisen viljelykierron aikana tutkimuskohteena oli myös alueellisesti merkittävän turkiseläinlannan aiheuttama kuormitus. Vuonna 2001 karjatilan kiertojen rinnalle tuli viljatilan kierrot. Samalla tutkimus laajeni Jokioisten Yönin huuhtoutumiskentälle, jossa oli viljelty vierekkäisiä ruutuja tavanomaisesti ja luonnonmukaisesti 1995 lähtien viisivuotisina kiertoina. Kahdella ruudulla kasvoi luonnonnurmi.
Toholammin ensimmäisen koejakson vuotuinen kokonaistyppihuuhtouma hehtaaria kohti vaihteli välillä 8,6 kg/ha (luomu turkiseläin) – 13,2 kg/ha (tavanomainen kotieläin). Luomu kotieläintilan kierrosta huuhtoutui 27 % vähemmän kokonaistyppeä kuin tavanomaisesta kotieläintilan kierrosta. Toisella ja kolmannella tutkimusjaksolla (2001–2004 ja 2005–2008) vuotuinen kokonaistyppihuuhtouma vaihteli välillä 6,7 kg/ha – 10,9 kg/ha. Luomu kasvinviljelytilan kierrosta huuhtoutui 28 % vähemmän typpeä kuin tavanomaisesta kasvinviljelytilan kierrosta. Kotieläintilojen kierroissa luomu vähensi kokonaistyppihuuhtoumaa 11 %. Yönin luonnonnurmesta huuhtoutui vuotta kohti kokonaistyppeä 5,3 kg/ha ja tavanomaisesta kierrosta 15,9 kg/ha. Luomukierrosta huuhtouma oli 25 % tavanomaista pienempi. Typpihuuhtoumat olivat Yönin kentällä suuremmat kuin Toholammilla vastaavana aikana, mutta kansallisiin arvioihin nähden typpihuuhtoumat molemmilla kentillä olivat melko matalat. Yönin kentän korkeampia typpihuuhtoumia selitti heikommat sadot, viljavaltaisemmat viljelykierrot, suurempi valuta ja suuremmat typpitaseet kuin Toholammilla vastaavana aikana.
Luomu vähensi rehuyksikkösatoa Toholammilla ensimmäisellä koejaksolla kotieläintilan kierroissa 23 %. Toisella ja kolmannella koejaksolla vähennys oli 13 %. Kasvinviljelytilan kierroissa vähennys oli 12 %. Yönin kentällä luomu vähensi rehuyksikkösatoa 40 % tavanomaiseen verrattuna. Toholammin 1. koejaksolla lannoittamattomasta luomukierrosta huuhtoutui 2,5 g kokonaistyppeä tuotettua rehuyksikköä kohti. Muissa luomukierroissa typpeä huuhtoutui 1,9 g/ry ja tavanomaisesta kierrosta 2,0 g/ry. Toholammin 2. ja 3. tutkimusjaksolla typpihuuhtoumat satoa kohti laskettuna olivat: 2,4 g/ry (luomu kasvinviljely), 2,9 g/ry (tavanomainen kasvinviljely), 1,3 g/ry (luomu kotieläin), 1,3 g/ry (tavanomainen kotieläin). Yönin kentällä kokonaistyppihuuhtouma luomukierrosta oli 5,8 g/ry ja tavanomaisesta kierrosta 4,6 g/ry.
Typpitase ei ennustanut kovinkaan hyvin typpihuuhtoumia, erityisesti nurmivuosina typpitaseet saattoivat olla korkeat, mutta typpihuuhtoumat jäivät pieniksi. Mineraalitypen määrä maassa syksyllä kuvasi paremmin typpihuuhtouman riskiä, jonka toteutuminen riippui valunnan muodostumisesta.
