Työtapaturmien ja ammattitautien riskitekijät suomalaisten maatalousyrittäjien keskuudessa

Kirjoittajat

• Janne Karttunen TTS tutkimus, PL 5 (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki
• Risto Rautiainen The University of Nebraska, College of Public Health, Department of Environmental, Agricultural and Occupational Health, Omaha, Nebraska 68105, USA sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75763

Avainsanat:

maatalous, työtapaturma, ammattitauti, riski, vakuutus

Abstrakti

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työtapaturmien ja ammattitautien riskitekijöitä maatalousyrittäjien keskuudessa. Riskitekijöiden tunnistamisen avulla voidaan kohdistaa torjuntatoimenpiteitä kustannustehokkaasti tietyille henkilö- ja tuotantosektoreille. Tutkimus rahoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) työturvallisuusapurahalla.
Tutkimuspopulaatiossa oli 85 980 maatalousyrittäjää, joilla oli vuosina 2001−2003 Melan ylläpitämä maatalousyrittäjien työeläkevakuutus (MYEL) ja tapaturmavakuutus (MATA). Selitettäviä muuttujia olivat edellä mainittuina vuosina kyseisille maatalousyrittäjille korvatut työajan tapaturmat (19 643 kpl) ja ammattitaudit (1 127 kpl) eli niin sanotut MATA-vahingot. Selittäviä muuttujia eli potentiaalisia riskitekijöitä olivat maatalousyrittäjien MYEL- ja työterveyshuoltotiedot sekä Tiken maatilarekisterin tiedoista tilan päätuotantosuunta, pelto- ja metsähehtaarit sekä tuotantoeläinten eläinlajit ja -määrät. Selittävät muuttujat olivat vuodelta 2002. Kaikki tutkijoiden käsittelemä aineisto oli deidentifioitua. Riskitekijöiden vetosuhteet (OR) ja luottamusvälit (CI) selvitettiin 95 prosentin (P<0,05) luotettavuustasolla eteenpäin askeltavalla logistisella regressioanalyysillä.
Valtaosalle (71 794; 83,5 %) maatalousyrittäjistä ei korvattu vuosina 2001−2003 yhtään MATA-vahinkoa. Yhteensä 14 186 yrittäjälle korvattiin ko. vuosina yksi (10 681 hlöä; 12,4 %) tai useampia (3 505 hlöä; 4,1 %) vahinkoja – vakuutetuista 1 116:lle (1,3 %) korvattiin kolmen vuoden sisällä vähintään kolme ja enimmillään yksitoista MATA-vahinkoa (19,7 % vahingoista).
Seuraavat maatalousyrittäjään tai -yritykseen liittyvät muuttujat olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kohonneeseen työtapaturmariskiin: korkea ikä, sukupuolena mies, äidinkielenä suomi (vs. ruotsi), korkea maataloustulotaso, asuminen tilalla (vs. tilan ulkopuolella), työskenteleminen palkattuna perheenjäsenenä (vs. tilan omistaja), suuri peltoala, tietyt maakunnat tilan sijainnille (vs. Etelä-Karjala), maatalousyrittäjien työterveyshuollon jäsenyys, tietyt päätuotantosuunnat ja erityisesti karjatalouden harjoittaminen (vs. viljantuotanto) sekä nautaeläinten, siipikarjan, lampaiden tai hevosten pito tilalla. Edellä mainituista muuttujista tilan peltoala, työterveyshuollon jäsenyys ja karjatalouden harjoittaminen olivat yhteydessä myös kohonneeseen ammattitautiriskiin.
Tulosten perusteella voidaan suosittaa, että maatalousyrittäjiä kannattaisi jatkossa ryhmitellä todettujen riskitekijöiden suhteen, jotta neuvonta-, koulutus- ja tutkimusresursseja sekä vakuutusteknisiä toimenpiteitä kyettäisiin kohdentamaan aikaisempaa tuloksellisemmin ja kustannustehokkaammin sekä varhaisessa vaiheessa työuraa. Esimerkiksi suomenkieliset miehet tai viljelijäpariskunnat, joilla on karjamäärältään, peltopinta-alaltaan ja maataloustuloltaan suuri lypsykarjatila, muodostavat selvän riskiryhmän. Työterveyshuollon jäsenten kohonneelle vahinkoriskille voidaan esittää perusteluja, jotka vaativat lisäselvityksiä.