Maitotilojen kannattavuuserojen syyt
Abstrakti
Tutkimusaineistona on MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitoaineiston tilivuoden 2008 maitotilat. Keskimäärin kannattavuuskerroin oli näillä 0,62 ja vaihteli pienimmän 7 leh-män tilakokoluokan 0,43:sta 93 lehmän tilakokoluokan 0,8:aan. Jotta pelkkä tilakoko ei olisi syynä kannattavuuseroihin, tarkastelu tulee tehdä tilakokoluokittain. Seuraavassa tarkastellaan kokoluokkaa ”suuri”, jossa on keskimäärin 32 lehmää ja kannattavuuskerroin 0,71. Tuet muodostavat keskimäärin 34 prosenttia kokonaistuotosta. Ryhmän kannattavuus on A/B -tukialueilla keskimäärin 0,67 ja C-tukialueilla vain hiukan suurempi, 0,71. Siksi tarkastelua ei ole tarvetta tehdä tukialueittain.
Kannattavuusvaihtelu yksittäisen kokoluokan sisälläkin on suuri. Parhaimman viidenneksen kannattavuuskerroin on 1,32 ja heikoimman negatiivinen, -0,01. Parhaimman viidenneksen hyvät tulokset johtuvat osin poikkeuksellisista onnistumisista ja ne kääntyvät laskuun jo seuraavana vuonna. Heikoimmalla viidenneksellä omavaraisuusaste on 39 prosenttia eli kannattavuutta heikentävät juuri tehdyt investoinnit. Näillä puolestaan kannattavuus kääntyy investointikustannusten pienentyessä nousuun. Äärimmäisten viidennesten (ja myös neljännesten) poikkileikkaustarkastelu yliarvioi kannattavuuseroja ja näiden ryhmien perusteella ei löydy todellisia tuotannosta aiheutuvia syitä kannattavuuseroihin.
MTT:n Taloustohtorin maa- ja puutarhatalous -verkkopalvelun hajontatarkasteluissa jätetään sekä heikot- että hyvät -ryhmistä äärimmäiset kymmenen prosenttia tiloista pois ja kumpikin ryhmä sisältää seuraavat 20 prosenttia tiloista. Heikot -ryhmän tulokset eivät kuvaa enää pelkästään juuri investoineita tiloja, sillä niiden omavaraisuusaste on 65 ja kannattavuuskerroin 0,36. Hyvät -ryhmän kerroin on 1,13. Nämä ryhmät pysyvät kannattavuustasoillaan pidempiaikaisesti ja niiden perusteella voidaan paremmin tarkastella kannattavuuseroihin vaikuttavia pysyviä tekijöitä.
Usein jako hyviin ja heikkoihin tehdään edellä kuvatusti sen muuttujan perusteella, jonka eroja sitten tarkastellaan. Vaikka äärimmäiset havainnot on jätetty pois, tällainen tarkastelu kuitenkin korostaa eroja ja ryhmittely tulisikin tehdä riippumattoman tekijän perusteella. Mikäli tilakokoluokan ”suuri” ryhmäjako tehdään lehmämäärän perusteella, niin pienemmän 25 lehmän ja suuremman 40 lehmän ryhmän kannattavuuskertoimet ovat vastaavasti 0,67 ja 0,73. Näin päädytään siis entistäkin pienempään kannattavuuseroon. Lähes vastaavaan kannattavuuseroon päädytään, jos käytetään keskituotosta. Yritysten tilakokoluokkien sisäiset kannattavuuserot ovat selvästi pienempiä kuin yleisesti ajatellaan.
Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalous-verkkopalvelu (www.mtt.fi/taloustohtori) tarjoaa erittäin monipuoliset mahdollisuudet tarkastella eri luokittelevien tekijöiden (vuodet, eri alueluokittelut, tuotantosuunnat ja –haarat, tilakokoluokat) kombinaatioina muodostettujen tilaryhmien keskiarvotuloksia ja myös näistä eri perustein tehtyjä hyvät/heikot -ryhmiä ja niiden talouslaskelmia.
