Lehmälle oma vai jaettu ruokintapaikka?

Kirjoittajat

  • Satu Raussi MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 JOKIOINEN
  • Päivi Mäntysaari MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 JOKIOINEN
  • Lauri Jauhiainen MTT, Palveluyksiköt, 31600 JOKIOINEN
  • Jutta Siivonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 JOKIOINEN
  • Leena Tuomisto MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 MAANINKA
  • Kaisa Räsänen Hämeen Ammattikorkeakoulu, Mustialantie 105, 31310 MUSTIALA
  • Marketta Rinne MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 JOKIOINEN

Avainsanat:

lehmä, ruokintapaikka, säilörehu, väkirehu, poikimakerta, käyttäytyminen

Abstrakti

Karkearehun ruokintapaikkojen määrä on usein pihatoissa rajoitettu, eivätkä kaikki lehmät mahdu syömään samanaikaisesti. Lehmillä on kuitenkin luontainen taipumus syödä yhtä aikaa, varsinkin uuden rehun jaon jälkeen ruokintapöydällä on tungosta. Tutkimme ruokintapöytäpaikkojen rajoittamista MTT:n Minkiön pihatossa. Selvitimme myös lehmän poikimakerran ja väkirehunruokintatason nostamisen vaikutukset lehmien tuotantoon, syöntiin ja käyttäytymiseen.
Kokeessamme oli 36 ayrshire-lehmää, joista 12 oli ensikoita. Lehmillä oli puolet koeajasta oma ja puolet ajasta kahden muun lehmän kesken jaettu säilörehun syöntipaikka. Jaetulla paikalla oli 1 ensikko, 1 kaksi ja 1 kolme kertaa poikinut lehmä. Kaikilla ruokintapaikoilla oli tarjolla hyvälaatuista säilörehua vapaasti. Väkirehuruokintatasoja oli kaksi; puolella lehmistä oli koko kokeen ajan rehuannoksen kuiva-aineesta 45 % ja puolella 57 % väkirehua. Väkirehu tarjottiin väkirehukioskeista sekä lypsypaikalta. Koe toteutettiin kahdessa 4 viikon jaksossa cross over-kokeena ruokintapaikkojen suhteen. Jaksolla 2 lehmät, joilla jaksolla 1 oli oma ruokintapaikka, jakoivat paikan kahden muun lehmän kanssa ja jaksolla 1 jaetulla paikalla olleet saivat omat paikat.
Jaksojen viimeisillä viikoilla rekisteröitiin maitomäärä jokaiselta lypsykerralta ja maitonäytteet neljältä lypsykerralta. Eläinkohtaiset väkirehun syöntimäärät kirjautuivat automaattisesti kioskeista ja säilörehun syöntimäärät, -kerrat ja -ajat vaakakupeista. Eläinten käyttäytyminen rekisteröitiin neljänä päivänä molemmilla jaksoilla paikanpäällä tarkkaillen. Lehmiä havainnoitiin 3 kertaa 1,5 h ajan, yhteensä 36 tuntia. Lehmän sijainti kirjattiin 5 minuutin välein ja kahden lehmän välisiä sosiaalisia tapahtumia havainnoitiin jatkuvasti.
Säilörehun ruokintapaikan jakaminen ei vaikuttanut lehmien säilörehun syöntimääriin eikä maitotuotoksiin, mutta vähensi hieman syöntikertoja (10,7 vs 11,3 krt/vrk; P=0,12). Säilörehun syöntiin lehmät käyttivät 141 min/vrk omalla ja 137 min/vrk jaetulla paikalla. Omalla paikalla lehmät seisoivat hieman pidempään, kuin jaetulla paikalla. Jaetun syöntipaikan lehmät käyttivät enemmän aikaa makaamiseen. Runsaampi väkirehuruokinta vähensi syödyn säilörehun määrää, syöntikertoja ja syöntipaikalla vietettyä aikaa. Vähemmän väkirehua saaneet lehmät söivät enemmän säilörehua ja seisoivat pidempään syöntipaikalla. Runsaammin väkirehua saaneet lehmät käyttivät säilörehun syönnistä vapautuneen ajan makaamiseen. Säilörehun syöntipaikan jakaminen lisäsi sosiaalisia yhteenottoja. Erityisesti ensikot olivat sosiaalisissa yhteenotoissa vanhempia lehmiä useammin aggressioita vastaanottavana osapuolena.
Hyvälaatuista säilörehua vapaasti tarjottaessa syöntipaikan jakaminen kolmen lehmän kesken ei vaikuta tuotoksiin tai säilörehun syöntiin, mutta lisää lehmien välisiä sosiaalisia yhteenottoja, etenkin ensikoilla. Ruokintapaikan jakamisen vaikutukset syöntikäyttäytymiseen olivat kokeessamme vähäiset, joskin jaettu paikka hieman vähensi syöntikertoja sekä syöntipaikalla seisomista. Voimakkaampi väkirehuruokinta jätti lehmille enemmän aikaa makaamiseen. Vaakakuppipaikalla lehmä saa syödä varsin rauhassa, joten tulosten tulkinnassa on huomioitava, että kokeemme tulokset eivät ole sovellettavissa avoimeen ruokintapöytään.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2010-01-31