Kallis utaretulehdus
Avainsanat:
lypsykarja, utaretulehdus, dynaaminen optimointiAbstrakti
Utaretulehdus on Suomessa yleisin lypsylehmien poiston syy; kaikista poistoista tehdään utaretulehduksen vuoksi runsas viidennes. Utaresairauksista kertyy myös eniten hoitomerkintöjä, niin ikään noin viidennes kaikista hoidoista. Lypsylehmien yksittäisistä sairauksista äkillinen utaretulehdus on yleisin. Utaretulehdus aiheuttaa maidontuottajalle taloudellisia menetyksiä hoitokustannusten, tuotosmenetysten, lisätyön ja ennenaikaisten poistojen kautta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää arvot näille menetyksille sekä ratkaista, milloin sairastunut lehmä kannattaa hoitaa ja milloin vastaavasti korvata uudella eläimellä.
Tutkimusmenetelmänä oli dynaaminen optimointi. Tutkimusaineisto optimointimallin muuttujien määrittämiseksi kerättiin ProAgrian seuranta-aineistoista, hintatilastoista ja aikaisemmista tutkimuksista. ProAgrian aineisto käsitti ajanjakson 1.9.2003–31.8.2005 ja sisälsi tiedot lehmien poistoista, poiston syistä ja utaretulehdukseen liittyvistä hoitomerkinnöistä. Aineistossa oli mukana 69 490 ayr-shirelehmää ja 22 789 holstein-friisiläislehmää. Aikaisempia tutkimustuloksia hyödynnettiin muun muassa lehmien tuotosten ennustamisessa ja utaretulehduksen aiheuttamien tuotosmenetysten arvioinnissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin lehmien kuutta ensimmäistä lypsykautta. Laskelmat tehtiin vuoden 2008 hintatasossa.
Keskimääräinen hoitoprosentti (hoitoja/100 lehmää) oli ayrshirelehmillä 30,8 % ja holstein-friisiläislehmillä 37,5 %. Noin 20 % lehmistä hoidettiin äkillisen utaretulehduksen vuoksi ja noin 10 % umpeenmennessä. Piilevän tai kroonisen utaretulehduksen vuoksi hoidettujen lehmien osuudet olivat vähäisiä. Utaretulehduksen esiintyminen, samoin kuin tulehduksen vuoksi tehdyt eläimen poistot, lisääntyivät lehmän poikimakertojen myötä. Vakavan tulehduksen vuoksi poistettiin lypsykausittain 1-8 % lehmistä. Osuus kasvoi noin kaksinkertaiseksi, kun huomioon otettiin kaikki poistot, joiden syyksi karjanomistaja oli ilmoittanut utaretulehduksen.
Tapauskohtaiset utaretulehduksen kustannukset vaihtelivat sen mukaan, mistä lypsykaudesta ja millaisesta tulehduksesta tai hoidosta oli kyse. Jos lehmää ei poistettu tulehduksen takia, menetykset vaihtelivat välillä 270–670 €/tapaus. Jos lehmä hoidoista huolimatta päätyi poistettavaksi, menetykset kasvoivat oleellisesti. Suurimmillaan poiston aiheuttama lisäkustannus oli ensimmäistä lypsykauttaan lypsävillä lehmillä vaihdellen uudistushiehon hinnan mukaan 1 560 eurosta 1 750 euroon. Utaretulehdukseen sairastuneiden lehmien hoitaminen oli taloudellisempaa kuin niiden korvaaminen ensikolla. Syynä tähän olivat korkeat uudistuskustannukset, maitotuotoksen kasvu lehmän iän myötä ja se, että myös korvaava lehmä tietyllä todennäköisyydellä sairastui utaretulehdukseen.
Mallin avulla voidaan arvioida karjakohtaisia menetyksiä, kun tapauskohtaiset kustannukset painotetaan lehmien jakaumalla lypsykausittain, tulehdustyypeittäin ja lehmän poistotavan mukaan. Tutkimusaineiston mukaisen jakauman perusteella kokonaiskustannus on 100 lehmän karjassa noin 22 000 €/vuosi. Lehmien kokonaismäärän ja rotujakauman avulla voidaan vastaavasti arvioida utaretulehduksen aiheuttamat kokonaismenetykset. Toukokuun 2009 lypsylehmien määrän perusteella (290 000) kokonaiskustannukset karjanomistajille ovat noin 65 milj. € vuodessa. Utareterveyden parantuminen toisi siten huomattavia säästöjä maidontuottajille, joita kannattavuusongelmat epävakaassa markkinatilanteessa muutoinkin rasittavat.
